Käytiin tänään tapaamassa yhdeksän viikkoista corgi-poikaa Tatua. Myös Myssla omistajineen oli mukana ja poikaparka saikin aika höykytystä, innoissaanhan tuo näytästi kylläkin olevan. Saiva kun on nyt keksinyt tuon nylkyttämisen, niin pari kertaa piti kokeilla pikkuiselle ja piti käydä tönimässä pois. Myös nuo ääniefektit kun on tullu mukaan tuohon leikkiin, vaikkei vihainen olekaan, niin se ainakin itteäni tympäisi, mutta eihän tuo pieni suloisuus näyttänyt siitä hermostuvan. Välillä Saiva otti liian rajusti jolloin joko minä tai Myssla sitä komensi. Pentu kun on itsekin, niin ei vielä osaa niin hyvin pienempiään varoa. Mutta jos Tatun omistajat eivät Saivasta traumoja saaneet niin toistekin käydään.
Huomenna käydään mettälenkillä Mysslan kanssa ja tiistaina lähden Mysslan omistajan kanssa käymään Haaparannassa. Koiruudet menevät hoitoon ja saavat siis reuhata toistensa kimpussa taas monta tuntia. Sitten keskiviikko otetaankin rauhallisesti ja torstai-iltana tai perjantaiaamuna lähdetään reissuun. Vanhempieni luokse ja sieltä mummolaan. Rankka viikko meidän tytölle tulossa.
Niin ja russelityttöönkin törmättiin piiiitkästä aikaa. Sillä oli ollut eka juoksu ja oli muuttunut vähän neidiksi, mutta alentui kuitenkin leikkimään.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Väsähtänyt likka
Eilen oli mukava päivä. Saiva pääsi leikkimään Mysslan kanssa ja juoksemaan vapaana metässä. Nyt kun Mysslakin oli toipunut omaksi itsekseen, niin jaksoivat vielä metsälenkin jälkeen touhuta sisällä. Loppupäivän Saiva sitten nukkui, mutta monta tuntia se touhusikin. Ikinä ennen ei ole noin väsähtänyt. Ei tarvinnut käyttää kuin yhdessä välissä pissillä ja iltalenkillä, joka kesti ehkä 20min. Kyllä tytteli välillä katteli tuossa lattialla ja vähän leikittiin, mutta kuitenkin. Oli helppo ilta.
Saatiin Mysslan omistajalta pari härkäpuikkoa ja pari itseleivottua koirankeksiä. Molemmat puikot on jo syöty ja kekseistäkin on vain toinen jäljellä. Saiva kiittää!
Tänään vastalahjaksi viedään tokkurainen Myssla ja omistajansa eläinlääkäristä kotio (omistaja ei ole tokkurassa). Pitää Saiva ottaa mukaan autoilemaan, en uskalla jättää yksin, kun ei olla vielä niin pitkää aikaa treenattu, menee reippaasti yli puolituntia. Pitää kahlehtia typykkä etupenkille niin ei mene Mysslaa kiusaamaan taakse. Toivottavasti osaa olla kunnolla.
Niin ja sain vihdoinkin pakastettua tuota koiranmakkaraa siivuina koulutustuokioita varten. Jahti&Vahti liha-ateria makkaraa taisi olla, kaupanpäällisiksi saatiin ruokaa ostettaessa. Ihan näpsäkän tiivistä tavaraa.
Edit: Ei käytykään autoilemassa, vaan Myssla selvisi ilman tokkurointia pois eläinlääkäristä ja kävivät meillä kylässäkin. Saiva sai taas reuhata ylimääräiset energiat ja nukkuu nyt tyytyväisenä.
Saatiin Mysslan omistajalta pari härkäpuikkoa ja pari itseleivottua koirankeksiä. Molemmat puikot on jo syöty ja kekseistäkin on vain toinen jäljellä. Saiva kiittää!
Tänään vastalahjaksi viedään tokkurainen Myssla ja omistajansa eläinlääkäristä kotio (omistaja ei ole tokkurassa). Pitää Saiva ottaa mukaan autoilemaan, en uskalla jättää yksin, kun ei olla vielä niin pitkää aikaa treenattu, menee reippaasti yli puolituntia. Pitää kahlehtia typykkä etupenkille niin ei mene Mysslaa kiusaamaan taakse. Toivottavasti osaa olla kunnolla.
Niin ja sain vihdoinkin pakastettua tuota koiranmakkaraa siivuina koulutustuokioita varten. Jahti&Vahti liha-ateria makkaraa taisi olla, kaupanpäällisiksi saatiin ruokaa ostettaessa. Ihan näpsäkän tiivistä tavaraa.
Edit: Ei käytykään autoilemassa, vaan Myssla selvisi ilman tokkurointia pois eläinlääkäristä ja kävivät meillä kylässäkin. Saiva sai taas reuhata ylimääräiset energiat ja nukkuu nyt tyytyväisenä.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Lapsen huvit, vai esiteinikö jo lienee?
Päätin tänään uhmata ulkona vallitsevaa helvetillisiä mittasuhteita lähentelevää säätä ja lähdin Saivan kanssa ulkoilemaan. Ulkona on niin piiskaava tuuli, että kasvoista lähtee tunto samantien. Noh, mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi.
Päätin sitten, että jos kävästäisiin koirapuistossa ohimennen, jospa veisi virran kaverista loppuillaksi? Samalla oltaisiin treenattu puiston ulkopuolella kontaktia. Mutta närhen munat, ei siellä ketään ollut! Leikittiin siinä sitten kuitenkin ja Saiva otti ilon irti ylipäänsä siitä, että pääsi vapaana juoksemaan. Ja tietysti juuri kun lähdettiin, että edes osa varpaista ja sormista selviäisi ilman kuoliota, niin Saivalle olisi tullut kaveri. Pyh ja pah. Taisi kuitenkin olla tarpeeksi rankkaa tuossa tuulessa kävely, kun heittäytyi suoraan nukkumaan.
Saiva on nyt pari kertaa "taantunut" vauvatasolle ja on kokeillut listojen pureskelua. Hyppii myös lenkillä välillä vasten ja lapaseen kiinni. Kokeilee myös nylkyttämistä, jota en kyllä suvaitse hetkeäkään. En kyllä noita muitakaan paheita. Onneksi uskoo kuitenkin helposti, kun kieltää.
Nyt äkkiä silittämään ja tekemään muita askareita, kun koiruli uinuu.
Päätin sitten, että jos kävästäisiin koirapuistossa ohimennen, jospa veisi virran kaverista loppuillaksi? Samalla oltaisiin treenattu puiston ulkopuolella kontaktia. Mutta närhen munat, ei siellä ketään ollut! Leikittiin siinä sitten kuitenkin ja Saiva otti ilon irti ylipäänsä siitä, että pääsi vapaana juoksemaan. Ja tietysti juuri kun lähdettiin, että edes osa varpaista ja sormista selviäisi ilman kuoliota, niin Saivalle olisi tullut kaveri. Pyh ja pah. Taisi kuitenkin olla tarpeeksi rankkaa tuossa tuulessa kävely, kun heittäytyi suoraan nukkumaan.
Saiva on nyt pari kertaa "taantunut" vauvatasolle ja on kokeillut listojen pureskelua. Hyppii myös lenkillä välillä vasten ja lapaseen kiinni. Kokeilee myös nylkyttämistä, jota en kyllä suvaitse hetkeäkään. En kyllä noita muitakaan paheita. Onneksi uskoo kuitenkin helposti, kun kieltää.
Nyt äkkiä silittämään ja tekemään muita askareita, kun koiruli uinuu.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Yksinoloa
Saivan kanssa ollaan edetty todella, siis todella, hitaasti tuon yksinolon kanssa. Uuden vuoden jälkeen aloitettiin käytännössä ihan alusta homman opettelu, mutta edettiin herran kanssa liian nopeasti ja oli repinyt papereita täällä, vaikka olimme pois vain kahdeksan minuuttia. Joten nyt sitten mennään oikein hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti.
Tälle aamua on ollut kaksi pätkää yksinään, pari kolme minuuttisen ja viitisen minuuttia. Tosi näpsäkästi menee nyt kun saa ydinluun kaluttavakseen ennen lähtöäni. Huutelen ovelta, kuten tapana on ollut, "Saiva jää". Ei se perään vilkuile, kuuntelee kyllä. Tyytyväisenä nakertaa luuta, kun tulen takaisin, ei tule edes tervehtimään. Riisun vaatteet ja otan luun pois, mutta muuten en huomioi. Tarkoitus olisi tänään vielä ainakin pari kertaa jättää yksikseen tuo. Tuon luun parissa menisi varmaan helposti puolituntinenkin, mutta en viitsi edetä liian nopeasti. Jos siihen kahdeksaan minuuttiin tähtäisin tämän päivän puitteissa.
Hidasta, mutta ei kait tässä muukaan auta. Toivotaan, että uskaltaisin joskus töitäkin etsiä ilman, että tarvitsee tuon pärjäämistä huolehtia.
Tälle aamua on ollut kaksi pätkää yksinään, pari kolme minuuttisen ja viitisen minuuttia. Tosi näpsäkästi menee nyt kun saa ydinluun kaluttavakseen ennen lähtöäni. Huutelen ovelta, kuten tapana on ollut, "Saiva jää". Ei se perään vilkuile, kuuntelee kyllä. Tyytyväisenä nakertaa luuta, kun tulen takaisin, ei tule edes tervehtimään. Riisun vaatteet ja otan luun pois, mutta muuten en huomioi. Tarkoitus olisi tänään vielä ainakin pari kertaa jättää yksikseen tuo. Tuon luun parissa menisi varmaan helposti puolituntinenkin, mutta en viitsi edetä liian nopeasti. Jos siihen kahdeksaan minuuttiin tähtäisin tämän päivän puitteissa.
Hidasta, mutta ei kait tässä muukaan auta. Toivotaan, että uskaltaisin joskus töitäkin etsiä ilman, että tarvitsee tuon pärjäämistä huolehtia.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Autoilusta
Saivallahan on ollut vaikeuksia tuon autoilun kanssa, mikä on ilmennyt haluttomuutena mennä autoon ja kauheana kuolan määränä, sekä kerran oksentanut. Ollaan päästy pahimmasta yli, hyvä me! Hyppää itse autoon eikä kuolaakaan enää koko penkkiä märäksi, vaikka läähättelee kylläkin ja sitä kuolaakin siinä sitten tipahtelee välillä. Auton avaimet kun kilahtaa, niin silloin menee piiloon pöydän alle tai nojatuolien taakse. Sieltä sitten kurkistelee kun huudellaan. Kyllä se sieltä sitten tulee, mutta vähän sillä ilmeellä, että eihän kuitenkaan autoon mennä. Tämä, että avaimen kilahdukset jo laukaisee huolestuneisuuden, huomattiin vasta joitakin päiviä sitten ja sitä on nyt alettu hoitamaan siten, että lenkillekin lähtiessä avaimet otetaan mukaan. Jospa se siitä helpottaisi.
Lyhyitä matkoja ollaan ajeltu ja vain kivoihin paikkoihin. Syliin haluaisi tuppautua, mutta uskoo kun tarpeeksi monesti kieltää. Takana ei haluaisi olla, eteen pitäisi päästä. Mutta paremmin se homma nyt kuitenkin menee ja jospa se vielä paranisikin. Saataisiin ainakin yksi ongelma kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
Tähän loppuun täytyy kuitenkin vielä tunnustaa, että en ole joka ajolle laittanut turvavaljaita, hyi minua. Lupaan parantaa tapani.
Lyhyitä matkoja ollaan ajeltu ja vain kivoihin paikkoihin. Syliin haluaisi tuppautua, mutta uskoo kun tarpeeksi monesti kieltää. Takana ei haluaisi olla, eteen pitäisi päästä. Mutta paremmin se homma nyt kuitenkin menee ja jospa se vielä paranisikin. Saataisiin ainakin yksi ongelma kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
Tähän loppuun täytyy kuitenkin vielä tunnustaa, että en ole joka ajolle laittanut turvavaljaita, hyi minua. Lupaan parantaa tapani.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Mettäilyä
Saivalla on ollut tosi jännää viime aikoina. Eilen käytiin taas iltalenkin sijaan koirapuistossa, Mysslaa mentiin lähinnä katsomaan vaan olihan siellä muutakin porukkaa. Meinasi Saiva ns. saada turpaansa heti portilla eräältä kaverilta. Saiva ehti laskea alleen ennen kuin menin väliin kiskomaan koiraa pois ja toisen koiran omistaja tuli onneksi myös ottamaan omansa talteen. Myöhemmin leikkivät kyllä ihan hyvin, mutta huomasi, että Saiva vähän varuillaan oli. Pitkään ei ehdittykään leikkiä, kun kaikki kaverit hävisi ja lähdettiin sitten piakkoin pois itsekin, Saiva taas täysin vapaaehtoisesti.
Tänään alkoi herralla työt, niin me tytöt sitten käytiin Mysslan ja omistajansa luona ja koirat pääsivät mettäilemään vapaina. Vastaan tuli yksi koira, kun koirulit olivat irti, mutta! Saiva tulikin luokse kun pari kertaa huutelin, vaikka hetken jo luulin, että karkaa tulokasta katsomaan. Kanaherkku toimi siis. Kiva reissu, Mysslakin taisi hetkeksi unohtaa "huolensa".
Naamasta näkee, kun on kivaa:
Kuva: Anna Vainionpää
Tänään alkoi herralla työt, niin me tytöt sitten käytiin Mysslan ja omistajansa luona ja koirat pääsivät mettäilemään vapaina. Vastaan tuli yksi koira, kun koirulit olivat irti, mutta! Saiva tulikin luokse kun pari kertaa huutelin, vaikka hetken jo luulin, että karkaa tulokasta katsomaan. Kanaherkku toimi siis. Kiva reissu, Mysslakin taisi hetkeksi unohtaa "huolensa".
Naamasta näkee, kun on kivaa:
Kuva: Anna Vainionpäätorstai 21. tammikuuta 2010
Herkuista asiaa
Piipahdettiin tänään Kärkkäisellä ja muiden ostosten ohessa ostin Saivalle uuden ruoka- ja vesikuppialustan (tuo entinen on niin liukas) ja kasan herkkuja. Vaikka olisi vaikka mitä muutakin kirjoitettavaa, niin ajattelinpa nyt kuitenkin näin illan ratoksi kertoilla mitä herkkuja tuolle pallerolle syötän ja mihin tarkoitukseen.
Temppuherkkuina toimii joko jotkut pikku namit, mitä sattuu purkin pohjalla olemaan tai mitä sattuu jääkaapista löytymään, esim. nakit. Näitä siis käytän kun opetellaan temppuja ja muita juttuja täällä sisällä. (Istu, maahan, tassu jne.)
Ulkona koirien ohituksissa käytetään herkkuliuskoja, eli Best Friendin Go! -härkä- ja kanaliuskoja. Lumeksen blogista sain vinkin tähän. Tosi kätsyjä näissä ohituksissa.
Nyt ostin Kärkkäiseltä kuivattuja kanaliuskoja (100% kanaa) luoksetuloihin ulkoillessa. Ajattelin huomenna heti ottaa käyttöön kun mennään Mysslan kanssa metsään juoksemaan. Mysslan blogista sain vinkin tähän. Jospa nämä olisi sellaisia herkkuja, että Saivakaan ei voi vastustaa.
Ydinluuta/savustettua luuta on tuolla "varastossa" yksinoloja varten. Ne on sellaisia herkkuja, että ei jatkuvasti niitä saakaan. Silloin tällöin myös iltaisin saa nakerrella tällaista herkkuluuta, mutta lähinnä yksinoloja varten. On jotain räpeltämistä. Luin vastikään myös hyvän(?) vinkin, että savustetun luun sisälle laittaa jotain maksapasteijaa/vastaavaa. Sitten ennen yksinjättöä tepastellaan ympäriinsä "syöden" tätä herkkujen herkkua ja jättää tämän aarteen sitten muka vahingossa nojatuoliin koiran ulottuville. Sitten poistutaan paikalta oven taakse ja kun kaveri onessaan vetelee tätä herkkua, tullaan takaisin sisälle. Tämän pitäisi pitää koira pois pahanteosta, joten eiköhän kokeilla siis, vaikka heti huomenna. Alkuperäisessä vinkissä herkku piti jättää pöydälle(!), mutta koska en halua missään nimessä, että koira vähänkään oppii pöydältä mitään ottamaan, niin saa nojatuoli välttää. Kertokaa ihmeessä, jos tämä vinkki ei ole hyvä idea.
Iltaisin, jos emäntä sille päälle sattuu, on lähinnä syöty possunkorvia tai -saparoita ynnä muita spesiaaliherkkuja. Kyllä on Saivalla koiranpäivät, vaan eipähän tuo lihavakaan ole.
Edit: Nahkaluita on tosiaan myös tarjolla, melkeinpä aina.
Temppuherkkuina toimii joko jotkut pikku namit, mitä sattuu purkin pohjalla olemaan tai mitä sattuu jääkaapista löytymään, esim. nakit. Näitä siis käytän kun opetellaan temppuja ja muita juttuja täällä sisällä. (Istu, maahan, tassu jne.)
Ulkona koirien ohituksissa käytetään herkkuliuskoja, eli Best Friendin Go! -härkä- ja kanaliuskoja. Lumeksen blogista sain vinkin tähän. Tosi kätsyjä näissä ohituksissa.
Nyt ostin Kärkkäiseltä kuivattuja kanaliuskoja (100% kanaa) luoksetuloihin ulkoillessa. Ajattelin huomenna heti ottaa käyttöön kun mennään Mysslan kanssa metsään juoksemaan. Mysslan blogista sain vinkin tähän. Jospa nämä olisi sellaisia herkkuja, että Saivakaan ei voi vastustaa.
Ydinluuta/savustettua luuta on tuolla "varastossa" yksinoloja varten. Ne on sellaisia herkkuja, että ei jatkuvasti niitä saakaan. Silloin tällöin myös iltaisin saa nakerrella tällaista herkkuluuta, mutta lähinnä yksinoloja varten. On jotain räpeltämistä. Luin vastikään myös hyvän(?) vinkin, että savustetun luun sisälle laittaa jotain maksapasteijaa/vastaavaa. Sitten ennen yksinjättöä tepastellaan ympäriinsä "syöden" tätä herkkujen herkkua ja jättää tämän aarteen sitten muka vahingossa nojatuoliin koiran ulottuville. Sitten poistutaan paikalta oven taakse ja kun kaveri onessaan vetelee tätä herkkua, tullaan takaisin sisälle. Tämän pitäisi pitää koira pois pahanteosta, joten eiköhän kokeilla siis, vaikka heti huomenna. Alkuperäisessä vinkissä herkku piti jättää pöydälle(!), mutta koska en halua missään nimessä, että koira vähänkään oppii pöydältä mitään ottamaan, niin saa nojatuoli välttää. Kertokaa ihmeessä, jos tämä vinkki ei ole hyvä idea.
Iltaisin, jos emäntä sille päälle sattuu, on lähinnä syöty possunkorvia tai -saparoita ynnä muita spesiaaliherkkuja. Kyllä on Saivalla koiranpäivät, vaan eipähän tuo lihavakaan ole.
Edit: Nahkaluita on tosiaan myös tarjolla, melkeinpä aina.
Koirapuistoilua
Ulkoiltiin eilen ihan urakalla Saivan kanssa. Käytiin herran kera postista hakemassa hieman myöhäinen joululahja (minulle, voisinpa vaikka tottua lahjoihin joka kuussa..). Sieltä sitten kippailtiin lähimpään koirapuistoon katsomaan josko siellä oisi kavereita, kun Myssla ei tässä eräs päivä oikein jaksanut Saivasta innostua valeraskautensa takia. Ja olihan siellä pari koiruutta.
Toisen, neljän kuukauden ikäisen, kanssa meni ihan hyvin yksiin. Sillä vaan ilmeisesti otti vähän itsetunnon päälle, kun Saiva oli nopeampi juoksemaan, mutta muuten ihan mukava pikku kaveri. Toinen, ukko terrieri, oli vähän turhan innokas hormonipesäke. Kovasti takapuolta nuuski, mutta Saiva napsautti ahterinsa hankeen aina kun toinen kävi turhan innokkaaksi. Hyvä tyttö. Toinen lappalainen sinne myös ilmestyi, mutta se oli ilmeisesti Saivankin mielestä vähän rasittava. Haukkui melkein taukoamatta, eikä meidän tyttö tietenkään voinut huonommaksi siinä touhussa jäädä. Eli haukkukisat pystyyn, aijai. Saiva sitten rauhoittui ja pari mutkaa juostuaan tuli meidän luokse ja lähdettiin kotia kohti. Ei edes tarvinnut hihnasta nykiä, vaikka yleensä ei lähtisi kulumallakaan pois. Pari tuntia yhteensä ulkona vierähtikin ja hyvin nukutti!
Yksinoloista kirjoittelen pikapuoliin, kunhan saadaan homma vielä edes vähän edistymään.
Toisen, neljän kuukauden ikäisen, kanssa meni ihan hyvin yksiin. Sillä vaan ilmeisesti otti vähän itsetunnon päälle, kun Saiva oli nopeampi juoksemaan, mutta muuten ihan mukava pikku kaveri. Toinen, ukko terrieri, oli vähän turhan innokas hormonipesäke. Kovasti takapuolta nuuski, mutta Saiva napsautti ahterinsa hankeen aina kun toinen kävi turhan innokkaaksi. Hyvä tyttö. Toinen lappalainen sinne myös ilmestyi, mutta se oli ilmeisesti Saivankin mielestä vähän rasittava. Haukkui melkein taukoamatta, eikä meidän tyttö tietenkään voinut huonommaksi siinä touhussa jäädä. Eli haukkukisat pystyyn, aijai. Saiva sitten rauhoittui ja pari mutkaa juostuaan tuli meidän luokse ja lähdettiin kotia kohti. Ei edes tarvinnut hihnasta nykiä, vaikka yleensä ei lähtisi kulumallakaan pois. Pari tuntia yhteensä ulkona vierähtikin ja hyvin nukutti!
Yksinoloista kirjoittelen pikapuoliin, kunhan saadaan homma vielä edes vähän edistymään.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Hihnassa näin käymme aina rinnakkain
Tässä keskustan tuntumassa kun asutaan, niin hihnakäyttäyminen nousee arvoon arvaamattomaan. Saivahan on ihan näpsäkästi hoksannu, miten homma menee. Eli ei vedetä, eikä sniffailla toisten pissoja puolta päivää. Joskus meinaisi jäädä jeesustelemaan jotain kesken lenkin, mutta nykäisemällä hoksaa kyllä, mitenkäs tämä juttu kulki. Välillä meinaa vetää, mutta palaa ruotuun yleensä pelkällä nykäyksellä. Joskus pitää oikein pysähtyä, varsinkin silloin jos edellä kulkee toinen koirakko. Ei voida lähteä liikkeelle ennen kuin toiset ovat hävinneet näkyvistä, muuten kiskoo koko ajan.
Muuten hihnassa on mennyt mukavasti. Jotkut ihmiset ovat jostain syystä kamalan kivoja (esim. vanhat lepertelevät mummat) ja heidän luokse pitää kokeilla, josko pääsisi moikkaamaan. Koirille on nyt keksinyt ruveta haukkumaan. Ei kaikille, mutta yhä useammalle. Ei räksytä tyyliin vuh-vuh-vuh, vaan iloinen haukahdus-hiljaisuus-ruf jne. Näistä kyllä selvitään herkkuliuskoilla. Ei aloita haukkua, jos olen tarpeeksi nopeasti heiluttelemassa nenän edessä liuskaa. Tosin jos toinen koira jumittaa lähistölle, niin sitten pitää herkusta huolimatta alkaa kiskomaan ja haukahtelemaan.
Ja voi että eilen tympäisi iltalenkillä! Vastaan oli tulossa jonkin sortin pystykorva omistajineen ja äkkäsin ne ennen Saivaa, joten liuskan kanssa edettiin hissuksiin tien reunassa. Tosi hienosti kiinnitti meikäläiseen huomionsa, kunnes tämä pystykorva pääsi kohdalle ja syöksähti meitä kohti rähisten. Kyllähän pikkulikka siitä säikähti, mutta onneksi pystykorva ei päässyt ihan iholle. Onneksi olin Saivan edessä niin rakki olisi minun jaloille tullut eikä tyttelin. Omistaja vain seurasi koiraa perässä eikä reagoinut mitenkään koiransa käyttäytymiseen. Anteeksipyytäminenkin olisi ollut liikaa vaadittu?
Edelleen tympäisee myös ne koiranomistajat, jotka tuo koiransa treffattavaksi, vaikka kuinka Saivalla kovaan ääneen paasaa, että hyvä tyttö OHI mennään ja selvästi yritetään heidät kiertää. Muutenkin pitäisi saada koiruudelle edes vähän välinpitämättömyyttä toisiin koiriin. Eihän tässä muuten voida näyttelyyn tai agilitykursseille mennä jos toinen viuhtoo menemään toisten luo miten sattuu.
Muuten hihnassa on mennyt mukavasti. Jotkut ihmiset ovat jostain syystä kamalan kivoja (esim. vanhat lepertelevät mummat) ja heidän luokse pitää kokeilla, josko pääsisi moikkaamaan. Koirille on nyt keksinyt ruveta haukkumaan. Ei kaikille, mutta yhä useammalle. Ei räksytä tyyliin vuh-vuh-vuh, vaan iloinen haukahdus-hiljaisuus-ruf jne. Näistä kyllä selvitään herkkuliuskoilla. Ei aloita haukkua, jos olen tarpeeksi nopeasti heiluttelemassa nenän edessä liuskaa. Tosin jos toinen koira jumittaa lähistölle, niin sitten pitää herkusta huolimatta alkaa kiskomaan ja haukahtelemaan.
Ja voi että eilen tympäisi iltalenkillä! Vastaan oli tulossa jonkin sortin pystykorva omistajineen ja äkkäsin ne ennen Saivaa, joten liuskan kanssa edettiin hissuksiin tien reunassa. Tosi hienosti kiinnitti meikäläiseen huomionsa, kunnes tämä pystykorva pääsi kohdalle ja syöksähti meitä kohti rähisten. Kyllähän pikkulikka siitä säikähti, mutta onneksi pystykorva ei päässyt ihan iholle. Onneksi olin Saivan edessä niin rakki olisi minun jaloille tullut eikä tyttelin. Omistaja vain seurasi koiraa perässä eikä reagoinut mitenkään koiransa käyttäytymiseen. Anteeksipyytäminenkin olisi ollut liikaa vaadittu?
Edelleen tympäisee myös ne koiranomistajat, jotka tuo koiransa treffattavaksi, vaikka kuinka Saivalla kovaan ääneen paasaa, että hyvä tyttö OHI mennään ja selvästi yritetään heidät kiertää. Muutenkin pitäisi saada koiruudelle edes vähän välinpitämättömyyttä toisiin koiriin. Eihän tässä muuten voida näyttelyyn tai agilitykursseille mennä jos toinen viuhtoo menemään toisten luo miten sattuu.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Tassu!
On se vaan niin terävä kaveri välillä tuo meidän Saiva. Opetin sille eilen ihanan turhan tempun; tassun antamisen. Ja äkkiäkös sen oppikin, tassun heittäminen kun on sille niin luontaista.
Ollaan joskus aiemminkin kokeiltua tassua, mutta koska Saiva osaa "kumpi käsi" -tempun (koskettaa tassulla sitä nyrkkiä, missä uskoo herkun piileksivän), tassu meinasi aina heilahtaa siihen namukäteen, eikä siihen toiseen johon olisi tarkoitus läsäyttää. Nyt sitten päätin yksinkertaisesti näyttää kädestä pitäen mallia miten homma tulisi hoitaa. En tiedä kauhistelevatko jotkut tätä tapaa, mutta simppelisti nappasin kaverin tassun käteen ja sanoin "tassu", josta seurasi palkka. Ehkä noin viisi kertaa tätä ja sitten kokeilin josko osaisi sanasta itse tassunsa nostaa, ja kyllähän sieltä tassu jo kokeilevasti heilahti. Palkkasin oikein iloisesti ja kerta toisensa jälkeen topakammin tassu napsahti kämmenelle. Nyt sitten heittää tassua peliin, vaikka en sitä pyydäkään. Tänään heilutteli kumpaakin tassua vuoronperään, hassu koiruli. Vilkuttaakin osaisi, pitäisi vaan vielä käskysana siihen liittää.
Mitäköhän seuraavaksi opeteltaisiin.. Ostin kirjakaupan alesta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), josta löytyy paljon kivoja ja turhiakin temppuja.
Ollaan joskus aiemminkin kokeiltua tassua, mutta koska Saiva osaa "kumpi käsi" -tempun (koskettaa tassulla sitä nyrkkiä, missä uskoo herkun piileksivän), tassu meinasi aina heilahtaa siihen namukäteen, eikä siihen toiseen johon olisi tarkoitus läsäyttää. Nyt sitten päätin yksinkertaisesti näyttää kädestä pitäen mallia miten homma tulisi hoitaa. En tiedä kauhistelevatko jotkut tätä tapaa, mutta simppelisti nappasin kaverin tassun käteen ja sanoin "tassu", josta seurasi palkka. Ehkä noin viisi kertaa tätä ja sitten kokeilin josko osaisi sanasta itse tassunsa nostaa, ja kyllähän sieltä tassu jo kokeilevasti heilahti. Palkkasin oikein iloisesti ja kerta toisensa jälkeen topakammin tassu napsahti kämmenelle. Nyt sitten heittää tassua peliin, vaikka en sitä pyydäkään. Tänään heilutteli kumpaakin tassua vuoronperään, hassu koiruli. Vilkuttaakin osaisi, pitäisi vaan vielä käskysana siihen liittää.
Mitäköhän seuraavaksi opeteltaisiin.. Ostin kirjakaupan alesta Pienen koiratemppukirjan (Gerilyn J. Bielakiewicz), josta löytyy paljon kivoja ja turhiakin temppuja.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Rumpalin muistolle
Eilen illalla kuulin veljeltäni, että Rumpali -kani oli siirtynyt vehreämmille porkkanamaille viime sunnuntaina. Rumpalihan ei varsinaisesti ollut minun kanini, vaan se hankittiin meille kotiin veljensä Sykerön kanssa, mutta minä niitä hoidin kunnes muutin Ouluun. Viime syksynä Rumpali ja Sykerö muuttivat veljeni tyttöystävän vanhempien luokse maalle viettämään "eläkepäiviään" monien muiden eläinten joukkoon.
Kuolinsyytä ei tiedetä, oli vain lopettanut syömisen ja samana iltana menehtynyt. Koskapa Rumpalia ehdin hoitaa yli kolme vuotta, haluan hieman kertoa millainen pupunen tyttö oli.
Rumpalin ja Sykerön tullessa meille, ne olivat niin pikkuisia, että olisivat mahtuneet lenkkariin. Kummankin piti olla tyttöjä, mutta myöhemmin meille selvisi, että Sykerö onkin poika. Sykerö leikattiin, jottei syntyisi paljon pikku Rumpaleita ja Sykkejä.
Rumpali ei ikinä oikein hyväksynyt tätä leikkauspäätöstä. Se yritti kanimaisesti saattaa itse poikasia alulle.
Rumpali oli muutenkin tiukka emäntä luonteeltaan. Pariin otteeseen löysimme Sykeröstä karvattomia kohtia. Ilmeisesti rouva oli antanut kyytiä. Koskaan ei kuitenkaan tosissaan vahingoittanut kaveriaan, eikä ihmisiäkään koskaan purrut. Kynsien leikkausta inhosi, samoin takapuolen pesemistä.
Rumpali myös lunasti nimensä aivan täysin. Tykkäsi komentaa ihmisiä, koiria ja Sykeröä paukauttamalla takajalallaan.
Rouva aiheutti meille myös monesti huolta karattuaan ulkohäkistään. Sykerö jäi omaan pihapiiriin hengailemaan, mutta vaikka Rumpalikin tuli takaisin lähistölle, oli se todistetusti nähty toisessa päässä kotitietämme, eli kaukana.
Rumpali oli myös erittäin siisti tapaus. Vaikka Sykerö paremmin oppi hiekkalaatikkoon asioimisen, Rumpali piti huolta siitä, että purut ovat prikulleen oikein häkissä ja kaivamiskuopan mullat levitelty pois kuopan suuaukolta.
Rumpali oli aika tukevan näköinen tyttö, lähinnä siksi, koska sille kehittyi leuan alle "heltta". Ajattelimme tästä, että Rumpali olisi ollut enemmän kuin valmis jatkamaan sukuaan, mutta sitä sille ei koskaan sallittu.
Rumpalin herkkua olivat kesäisin mustikat varpuineen. Myös keitetyt perunat olivat rouvan mieleen.
Rumpali (kevät 2005-10.1.2010) kuvassa oikealla.
Sanat eivät riitä kuvamaan, mutta yritetään:
Kuolinsyytä ei tiedetä, oli vain lopettanut syömisen ja samana iltana menehtynyt. Koskapa Rumpalia ehdin hoitaa yli kolme vuotta, haluan hieman kertoa millainen pupunen tyttö oli.
Rumpalin ja Sykerön tullessa meille, ne olivat niin pikkuisia, että olisivat mahtuneet lenkkariin. Kummankin piti olla tyttöjä, mutta myöhemmin meille selvisi, että Sykerö onkin poika. Sykerö leikattiin, jottei syntyisi paljon pikku Rumpaleita ja Sykkejä.
Rumpali ei ikinä oikein hyväksynyt tätä leikkauspäätöstä. Se yritti kanimaisesti saattaa itse poikasia alulle.
Rumpali oli muutenkin tiukka emäntä luonteeltaan. Pariin otteeseen löysimme Sykeröstä karvattomia kohtia. Ilmeisesti rouva oli antanut kyytiä. Koskaan ei kuitenkaan tosissaan vahingoittanut kaveriaan, eikä ihmisiäkään koskaan purrut. Kynsien leikkausta inhosi, samoin takapuolen pesemistä.
Rumpali myös lunasti nimensä aivan täysin. Tykkäsi komentaa ihmisiä, koiria ja Sykeröä paukauttamalla takajalallaan.
Rouva aiheutti meille myös monesti huolta karattuaan ulkohäkistään. Sykerö jäi omaan pihapiiriin hengailemaan, mutta vaikka Rumpalikin tuli takaisin lähistölle, oli se todistetusti nähty toisessa päässä kotitietämme, eli kaukana.
Rumpali oli myös erittäin siisti tapaus. Vaikka Sykerö paremmin oppi hiekkalaatikkoon asioimisen, Rumpali piti huolta siitä, että purut ovat prikulleen oikein häkissä ja kaivamiskuopan mullat levitelty pois kuopan suuaukolta.
Rumpali oli aika tukevan näköinen tyttö, lähinnä siksi, koska sille kehittyi leuan alle "heltta". Ajattelimme tästä, että Rumpali olisi ollut enemmän kuin valmis jatkamaan sukuaan, mutta sitä sille ei koskaan sallittu.
Rumpalin herkkua olivat kesäisin mustikat varpuineen. Myös keitetyt perunat olivat rouvan mieleen.
Rumpali (kevät 2005-10.1.2010) kuvassa oikealla.Sanat eivät riitä kuvamaan, mutta yritetään:
Kun uuden vuoden hiutaleet
olivat vasta laskeutuneet
Luotamme lähdit
liian varhain ja salaa
Pehmoisuutesi
sai pehmeän peiton
Unohda en koskaan
Mielissämme säilyt
yli ikuisuuden
olivat vasta laskeutuneet
Luotamme lähdit
liian varhain ja salaa
Pehmoisuutesi
sai pehmeän peiton
Unohda en koskaan
Mielissämme säilyt
yli ikuisuuden
torstai 14. tammikuuta 2010
Metässä
Mettäiltiin Mysslan ja omistajansa kanssa tänään. Oli kavereista ihanaa päästä reuhaamaan vapaina ja rauhassa. Sekä tutkimaan talvista luontoa. Vaikka Myssla ensin vähän murahtelikin taas tuolle meidän yli-innokkaalle hulttiolle. Käytiin myös Mysslan ja omistajansa kotona piipahtamassa. Saivasta oli ihanata päästä tutkimaan taas uutta taloutta. Ja siellä oli lapsiakin! Huippua.
Voisi käydä useamminkin yhteisellä rymyämisreissulla, itse kun en tosiaan tunne paikkakunnan metsäreittejä, joissa olisi koiran kanssa turvallista ja rauhallista käydä.
Saivalta on toivottavasti lähdössä viimeinenkin kulmahammas. Sen etupuolelta kun näyttää puhkeavan uusi kulmis, että toivottavasti vanha alkaisi tippua sen tieltä. Tosin näytästää tulevan sen verran hyvästä kohti tuo uusikin että ei purentaan pitäisi vaikuttaa, ainakaan näin maallikon silmin.
Unohtui tuossa joulun vieton yhteydessä mainita, että tapasihan Saiva pari kissaakin ja vauvan. Ja muitakin koiria kuin aikaisemmin mainitut! Käytiin kaverini luona, joka omistaa bernin ja jämtin. Kummankin kanssa tuli hyvin toimeen, eikä iso ukko bernikään säikäyttänyt vaikka ukkeli meinasi välillä unohtaa kokonsa. Saivakin sai rauhassa pihalla reuhata (talo maalla) ja pysyi pihassa vaikka me ihmiset käytiin sisällä kahvilla. Toisen kaverin luona kissojen kanssa oisi ollu mahtijuttu leikkiä, mutta ne eivät oikein lämmenneet ajatukselle. Toinen tekeytyi mahdollisimman pieneksi ja liikkumattomaksi, toinen uhkaili isona ja sähisi. Saiva rauhoittui kuitenkin ja sai haisteltuakin killejä, mutta sitten armahdettiin raukkoja ja laitettiin ne oven taakse piiloon. Loppuvierailun ajan Saiva istuikin oven takana ja piippasi välillä josko pääsisi sisälle.
Vauvasta ei ollut moksiskaan. Toki kävi haistelemassa välillä ja nuolaisi kättä, mutta ei alkanut kiusata tai vastaavaa. Ja vauva oli kirjaimellisesti ratketa riemusta kun Saiva jahtasi palloa!
Voisi käydä useamminkin yhteisellä rymyämisreissulla, itse kun en tosiaan tunne paikkakunnan metsäreittejä, joissa olisi koiran kanssa turvallista ja rauhallista käydä.
Saivalta on toivottavasti lähdössä viimeinenkin kulmahammas. Sen etupuolelta kun näyttää puhkeavan uusi kulmis, että toivottavasti vanha alkaisi tippua sen tieltä. Tosin näytästää tulevan sen verran hyvästä kohti tuo uusikin että ei purentaan pitäisi vaikuttaa, ainakaan näin maallikon silmin.
Unohtui tuossa joulun vieton yhteydessä mainita, että tapasihan Saiva pari kissaakin ja vauvan. Ja muitakin koiria kuin aikaisemmin mainitut! Käytiin kaverini luona, joka omistaa bernin ja jämtin. Kummankin kanssa tuli hyvin toimeen, eikä iso ukko bernikään säikäyttänyt vaikka ukkeli meinasi välillä unohtaa kokonsa. Saivakin sai rauhassa pihalla reuhata (talo maalla) ja pysyi pihassa vaikka me ihmiset käytiin sisällä kahvilla. Toisen kaverin luona kissojen kanssa oisi ollu mahtijuttu leikkiä, mutta ne eivät oikein lämmenneet ajatukselle. Toinen tekeytyi mahdollisimman pieneksi ja liikkumattomaksi, toinen uhkaili isona ja sähisi. Saiva rauhoittui kuitenkin ja sai haisteltuakin killejä, mutta sitten armahdettiin raukkoja ja laitettiin ne oven taakse piiloon. Loppuvierailun ajan Saiva istuikin oven takana ja piippasi välillä josko pääsisi sisälle.
Vauvasta ei ollut moksiskaan. Toki kävi haistelemassa välillä ja nuolaisi kättä, mutta ei alkanut kiusata tai vastaavaa. Ja vauva oli kirjaimellisesti ratketa riemusta kun Saiva jahtasi palloa!
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Saiva 5kk
Oikeastihan Saiva on jo vähän päälle 5kk, mutta ei tuo taida parin päivän heitto ketään haitata. Eli pari kuvaa likasta ja strategiset mitat.
Aika surkea seisotuskuva (vrt. Saiva 3kk) ja vähän vääristääkin pään ja kropan mittasuhteita, mutta pakko oli tämä valita, kun tuosta näkyy noin mallikkaasti kirsun alapuolelle ilmestyneet -ainakin meidän mielestä hassut- viikset.
Säkä on n. 40cm, mutta painoa ei ole tullut lisää. Eli edelleen sama kymmenisen kiloa. Ei kyllä omiin käsiin tunnu liian laihalta, vaikka sirohan Saiva kyllä on.
Saiva vielä tarkkaavaisena katselee nakkia. Niin ja hyviä vinkkejä siihen, miten kaverin saisi seisomaan häntä terhakkaana ja muutenkin vähemmän laiskan näköisenä, otetaan vastaan!
Aika surkea seisotuskuva (vrt. Saiva 3kk) ja vähän vääristääkin pään ja kropan mittasuhteita, mutta pakko oli tämä valita, kun tuosta näkyy noin mallikkaasti kirsun alapuolelle ilmestyneet -ainakin meidän mielestä hassut- viikset.
Säkä on n. 40cm, mutta painoa ei ole tullut lisää. Eli edelleen sama kymmenisen kiloa. Ei kyllä omiin käsiin tunnu liian laihalta, vaikka sirohan Saiva kyllä on.
Saiva vielä tarkkaavaisena katselee nakkia. Niin ja hyviä vinkkejä siihen, miten kaverin saisi seisomaan häntä terhakkaana ja muutenkin vähemmän laiskan näköisenä, otetaan vastaan!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Tarvikkeita
Käytiin eilen ostamassa karsta ja vähän herkkuja Mustista & Mirristä, niin hoksasinpa, etten ole koskaan kertonut mitä kaikkea tarvikkeita on tullut Saivalle ostettua. Joten tässäpä hieman listausta summittaisessa järjestyksessä. Hintoja en enää läheskään kaikista muista, mutta nekin perästä löytyy, jos muistan edes suurinpiirtein. Samoin ostopaikka.
Pannat: puolikuristava (M&M, n. 7e) ja tavan nyloninen (Halpa-halli, n. 6e)
Hihna: musta, nahkaa (Citymarket, n. 10e) [pentuhihna, nylonia, perintönä Nitalta]
Kupit: keraaminen vesikuppi (oikeasti jonkin sortin uunivuoka, Halpa-halli, n. 3e) ja ruokakuppeina toimii vielä ihmisten murokupit.
Peti: PetNetStore, 22,90e
Leluylläripaketti: PetNetStore, hintaa en muista, alennuksessa oli kuitenkin.
Aktivointipallo: M&M, ehkä 12e tai sinnepäin.
D.a.p.: suihkeena (M&M, 22,90e)
Turvavaljaat: autoiluun, punaiset, merkki Hi-Craft (Akvaariosoppi, n. 32-33e)
Stop -suihke: pitämään kaveri erossa jyrsimispuuhista, esim. sängyn alle suihkuteltiin kun siellä öisin maisteli sänkyä. (Halpa-halli, hinta jotain alle 5e?)
Kynsisakset: jotkut halvat räpsyt, (pitäisi ostaa paremmat) hintakin sitä luokkaa, mutta en muista tarkemmin.
Kampa: joku halpa kans, mutta ajaa asiansa ihan ok. En muista hintaa, enkä edes paikkaa.
Karsta: myyjä mainosti parhaimmaksi, Doggyman merkki, tai niin siinä ainakin lukee (M&M, 22e!)
Aitaus: vihreä, eli oikeasti kompostikehikko (K-rauta, n. 15e)
Eli onhan tuohon mennyt muutama euro. Kynsisakset pitäisi tosiaan paremmat ostaa, ihan oikean ruokakupinkin voisi joskus ostaa. Halpa-halli on tuossa lähellä niin siitä on hyvä juttuja ostaa, kuten pentupanta, jonka ei tarvitse kestää vuosia.
Jahti&Vahti kana&riisiä herra toi eilen Agrimarketista. Ajateltiin sitä kokeilla. Nappuloiden koko on aivan älytön, mutta koklataan. 15kg säkki 25,10e. Herkälle koiralle tarkotettua sapuskaa, mutta muut vaihtoehdot oli aktiivisille, enkä tuolle riehujalle uskalla erityisen aktiivisen koiran ruokaa antaa. Tiedä vaikka ryhtyy iki-liikkujaksi.
Äsken irtosi jo kolmas kulmis! Aika hassun näköinen on pikku Saikkuli nyt, kun yksi kulmis vain sojottaa suusta.
Pannat: puolikuristava (M&M, n. 7e) ja tavan nyloninen (Halpa-halli, n. 6e)
Hihna: musta, nahkaa (Citymarket, n. 10e) [pentuhihna, nylonia, perintönä Nitalta]
Kupit: keraaminen vesikuppi (oikeasti jonkin sortin uunivuoka, Halpa-halli, n. 3e) ja ruokakuppeina toimii vielä ihmisten murokupit.
Peti: PetNetStore, 22,90e
Leluylläripaketti: PetNetStore, hintaa en muista, alennuksessa oli kuitenkin.
Aktivointipallo: M&M, ehkä 12e tai sinnepäin.
D.a.p.: suihkeena (M&M, 22,90e)
Turvavaljaat: autoiluun, punaiset, merkki Hi-Craft (Akvaariosoppi, n. 32-33e)
Stop -suihke: pitämään kaveri erossa jyrsimispuuhista, esim. sängyn alle suihkuteltiin kun siellä öisin maisteli sänkyä. (Halpa-halli, hinta jotain alle 5e?)
Kynsisakset: jotkut halvat räpsyt, (pitäisi ostaa paremmat) hintakin sitä luokkaa, mutta en muista tarkemmin.
Kampa: joku halpa kans, mutta ajaa asiansa ihan ok. En muista hintaa, enkä edes paikkaa.
Karsta: myyjä mainosti parhaimmaksi, Doggyman merkki, tai niin siinä ainakin lukee (M&M, 22e!)
Aitaus: vihreä, eli oikeasti kompostikehikko (K-rauta, n. 15e)
Eli onhan tuohon mennyt muutama euro. Kynsisakset pitäisi tosiaan paremmat ostaa, ihan oikean ruokakupinkin voisi joskus ostaa. Halpa-halli on tuossa lähellä niin siitä on hyvä juttuja ostaa, kuten pentupanta, jonka ei tarvitse kestää vuosia.
Jahti&Vahti kana&riisiä herra toi eilen Agrimarketista. Ajateltiin sitä kokeilla. Nappuloiden koko on aivan älytön, mutta koklataan. 15kg säkki 25,10e. Herkälle koiralle tarkotettua sapuskaa, mutta muut vaihtoehdot oli aktiivisille, enkä tuolle riehujalle uskalla erityisen aktiivisen koiran ruokaa antaa. Tiedä vaikka ryhtyy iki-liikkujaksi.
Äsken irtosi jo kolmas kulmis! Aika hassun näköinen on pikku Saikkuli nyt, kun yksi kulmis vain sojottaa suusta.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Loman vietosta
Oltiin siis pitkällä reissulla tuossa, joten blogin päivittely jäi moneksi viikoksi. Eihän sitä lomaillessa jaksa sellaisia ajatella, eikä ehdikään.
Menomatka meni yllättävän kivuttomasti. Läähätti toki, mutta ei kuolannut niin paljon kuin joskus. Eikä autoilu näyttänyt kovin nautinnolliselta koiruuden mielestä, mutta ei oksentanutkaan, eikä aivan koko matkaa kuitenkaan läähätellyt. En sitten tiedä auttoiko d.a.p. vai se, että ajettiin tällä kertaa maantieajoa, eli tasaisesti. Käytiin monesti myös juoksuttamassa koiria mökillä ja perukassa (kainuun murretta osaamattomille: perukassa = maalla), joten autoilua tuli harjoiteltua. Matkusti vähän eri paikoissa, kun annoin Saivan itse päättää paikkansa, jotta näkisin missä mieluiten on. Välillä minun kainalossa (ei kuitenkaan sylissä), välillä lattialla, välillä Nita-laikan alla. Näytti siltä, että kunhan saa omalla ahterillaan istua/maata, niin ei ole niinkään väliä onko lattialla vai penkillä, mutta näytästi olevan rauhallisempi jos vierellä oli toinen koira tai edes ihminen. Vapaaehtoisesti on ruvennut autoon hyppäämäänkin, kun joku menee edeltä, vaikkakin näyttää edelleen huolestuneelta. Tästä jatketaan niin, että ajellaan kivoihin paikkoihin, kuten koirapuistoihin. Ajattelin ottaa myös hieman siedätyshoitoa auton läheisyydessä, ilman että koiran tarvitsee autoon nousta.
Toisten koirien kanssa oleskelu meni ihan mukavasti. Veljeni koiran Sanin kanssa meni hyvin yksiin, Sani kun on itsekin vielä niin nuori ja pentumainen. Kovasti painivat, hyvä kun malttoivat välillä levätä. Nitan kanssa meni myös ok. Ensimmäisinä päivinä laika ei oikein meidän tytölle lämmennyt, mutta alkoi sitten leikkimäänkin sen kanssa. Eihän se kyllä enää niin pitkään paininut kuin nuorempana, kun on nykyään muka niin vanha ja aikuinen (3v.). Metässä juoksennellessa jätätti tuota meidän palleroa umpihangessa mennen tullen. Saiva muisti välillä käydä meitä ihmisiäkin metsäreissuilla katsomassa vaikka toinen koira olikin mukana. Käytiin metässä myös niin, ettei ollut muita koiria, niin silloin ei hävinnyt näköpiiristä kertaakaan.
Chihut eivät niinkään Saiva-paralle lämmenneet. Pilvi on aina ollut sellainen, että ei siedä yhtään tuollaisia "vauvoja", Pepi taas... noh, Pepi on Pepi, jonka elämä on ollut niin vaikeaa, että en ihmettelekään. Pariin otteeseen Pilvi repi tuolta karvatukkoja irti, mutta ei sen kummempaa. Kirsun alle tuli myös pikku haava, kun likka ei hoksannut, että laikalla on suussaan nahkaluun palanen ja meni liian lähelle. Hampaita on myös lähtenyt vaikka kuinka. Ensimmäinen kulmahammaskin irtosi eilen, sen sain jopa talteen ennen kuin kukaan ehti sitä syömään.
Yksinoloa ei pystytty siellä kuin pariin kertaan harjoittelemaan. Se oli käytännössä mahdotonta, vaikka olisinkin halunnut sitä kokeilla enemmän. Täällä sitten taas tiukka harjoittelu käyntiin.
Saiva on nyt 5kk, eli iso tyttö jo. Tänään olisi tarkotus kuvia ottaa, kunhan muistaisi. Vaihdettiin pakon sanelemana penturuoka jo aikuisruokaan, kun penturuoka pääsi loppumaan! Pienellä paikkakunnalla kun ei ole eläinkauppoja, ja vaikka ajettiin vähän suuremmalle paikkakunnalle, niin siellä oli eläinkauppa juuri lopettamassa eikä ruokia ollut enää jäljellä! Eli vaihdettiin niin pikkuhiljaa kuin oli mahdollista penturuoka Nitan sapuskaan. Ihan hyvin masu sen kesti, mutta sen verran kävi löysällä, että ei enää hirveästi Nitan nappuloista perusta. Herra lähti juuri ostamaan kaverille omaa aikuisruokaa. Kanaa paistoin juuri äsken niin hiljalleen vaihdetaan kokonaan aikuisruokaan. Täällä kämpillä oli vielä hiukkasen jäljellä vauvanruokaa, niin se siinä seassa syötetään loppuun. Niin ja voisi päiväateriaakin alkaa pienentelemään, niin pääsisi siirtymään kahteen ruokintakertaan.
Uutena vuotena oli herran kotona, koska meillä paukutultiin pihassa raketteja. Herra sanoi Saivan säikkyneen paria rakettia pissireissulla, mutta kun oli hoksannut, että ei ne päälle tule niin oli rauhoittunut. Sisällä ollessa ei ollut paukuttelusta suuremmin välittänyt. Vingahtelevia raketteja tai tavallista suurempia paukahteluja oli kuulostellut.
Ps. Oli muuten ihana, kun sai koiran välillä juoksunaruun takapihalle. Viihtyi siellä niin hyvin, tunnin taisi lauhemman kelin sattuessa jopa siellä olla. Hyvin tyytyväisenä. Mekin tarvitaan!
Menomatka meni yllättävän kivuttomasti. Läähätti toki, mutta ei kuolannut niin paljon kuin joskus. Eikä autoilu näyttänyt kovin nautinnolliselta koiruuden mielestä, mutta ei oksentanutkaan, eikä aivan koko matkaa kuitenkaan läähätellyt. En sitten tiedä auttoiko d.a.p. vai se, että ajettiin tällä kertaa maantieajoa, eli tasaisesti. Käytiin monesti myös juoksuttamassa koiria mökillä ja perukassa (kainuun murretta osaamattomille: perukassa = maalla), joten autoilua tuli harjoiteltua. Matkusti vähän eri paikoissa, kun annoin Saivan itse päättää paikkansa, jotta näkisin missä mieluiten on. Välillä minun kainalossa (ei kuitenkaan sylissä), välillä lattialla, välillä Nita-laikan alla. Näytti siltä, että kunhan saa omalla ahterillaan istua/maata, niin ei ole niinkään väliä onko lattialla vai penkillä, mutta näytästi olevan rauhallisempi jos vierellä oli toinen koira tai edes ihminen. Vapaaehtoisesti on ruvennut autoon hyppäämäänkin, kun joku menee edeltä, vaikkakin näyttää edelleen huolestuneelta. Tästä jatketaan niin, että ajellaan kivoihin paikkoihin, kuten koirapuistoihin. Ajattelin ottaa myös hieman siedätyshoitoa auton läheisyydessä, ilman että koiran tarvitsee autoon nousta.
Toisten koirien kanssa oleskelu meni ihan mukavasti. Veljeni koiran Sanin kanssa meni hyvin yksiin, Sani kun on itsekin vielä niin nuori ja pentumainen. Kovasti painivat, hyvä kun malttoivat välillä levätä. Nitan kanssa meni myös ok. Ensimmäisinä päivinä laika ei oikein meidän tytölle lämmennyt, mutta alkoi sitten leikkimäänkin sen kanssa. Eihän se kyllä enää niin pitkään paininut kuin nuorempana, kun on nykyään muka niin vanha ja aikuinen (3v.). Metässä juoksennellessa jätätti tuota meidän palleroa umpihangessa mennen tullen. Saiva muisti välillä käydä meitä ihmisiäkin metsäreissuilla katsomassa vaikka toinen koira olikin mukana. Käytiin metässä myös niin, ettei ollut muita koiria, niin silloin ei hävinnyt näköpiiristä kertaakaan.
Chihut eivät niinkään Saiva-paralle lämmenneet. Pilvi on aina ollut sellainen, että ei siedä yhtään tuollaisia "vauvoja", Pepi taas... noh, Pepi on Pepi, jonka elämä on ollut niin vaikeaa, että en ihmettelekään. Pariin otteeseen Pilvi repi tuolta karvatukkoja irti, mutta ei sen kummempaa. Kirsun alle tuli myös pikku haava, kun likka ei hoksannut, että laikalla on suussaan nahkaluun palanen ja meni liian lähelle. Hampaita on myös lähtenyt vaikka kuinka. Ensimmäinen kulmahammaskin irtosi eilen, sen sain jopa talteen ennen kuin kukaan ehti sitä syömään.
Yksinoloa ei pystytty siellä kuin pariin kertaan harjoittelemaan. Se oli käytännössä mahdotonta, vaikka olisinkin halunnut sitä kokeilla enemmän. Täällä sitten taas tiukka harjoittelu käyntiin.
Saiva on nyt 5kk, eli iso tyttö jo. Tänään olisi tarkotus kuvia ottaa, kunhan muistaisi. Vaihdettiin pakon sanelemana penturuoka jo aikuisruokaan, kun penturuoka pääsi loppumaan! Pienellä paikkakunnalla kun ei ole eläinkauppoja, ja vaikka ajettiin vähän suuremmalle paikkakunnalle, niin siellä oli eläinkauppa juuri lopettamassa eikä ruokia ollut enää jäljellä! Eli vaihdettiin niin pikkuhiljaa kuin oli mahdollista penturuoka Nitan sapuskaan. Ihan hyvin masu sen kesti, mutta sen verran kävi löysällä, että ei enää hirveästi Nitan nappuloista perusta. Herra lähti juuri ostamaan kaverille omaa aikuisruokaa. Kanaa paistoin juuri äsken niin hiljalleen vaihdetaan kokonaan aikuisruokaan. Täällä kämpillä oli vielä hiukkasen jäljellä vauvanruokaa, niin se siinä seassa syötetään loppuun. Niin ja voisi päiväateriaakin alkaa pienentelemään, niin pääsisi siirtymään kahteen ruokintakertaan.
Uutena vuotena oli herran kotona, koska meillä paukutultiin pihassa raketteja. Herra sanoi Saivan säikkyneen paria rakettia pissireissulla, mutta kun oli hoksannut, että ei ne päälle tule niin oli rauhoittunut. Sisällä ollessa ei ollut paukuttelusta suuremmin välittänyt. Vingahtelevia raketteja tai tavallista suurempia paukahteluja oli kuulostellut.
Ps. Oli muuten ihana, kun sai koiran välillä juoksunaruun takapihalle. Viihtyi siellä niin hyvin, tunnin taisi lauhemman kelin sattuessa jopa siellä olla. Hyvin tyytyväisenä. Mekin tarvitaan!
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Takaisin Oulussa
Tultiin siis takaisin tänne harmaaseen arkeen. Tai no eihän se harmaa ole, kun on tuo karvakaveri tuossa pitämässä meitä varpaillaan, mutta kuitenkin. Pitkä tovihan tuolla reissun päällä menikin, pidempään kuin oli ensi alkuun suunnitelmissa, mutta mukavaa oli. Meillä ja Saivalla.
Koska herra toi juuri sapuskan (ei jaksettu tehdä kun päästiin perille sen verran myöhään), joten huomenna kirjoittelen enemmän ja tarkemmin joulun ja uuden vuoden vietostamme.
Koska herra toi juuri sapuskan (ei jaksettu tehdä kun päästiin perille sen verran myöhään), joten huomenna kirjoittelen enemmän ja tarkemmin joulun ja uuden vuoden vietostamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)