sunnuntai 29. elokuuta 2010

Verijäljellä

Olen jo pitkään haaveillut verijäljen vetämisestä Saivalle. Noh, tämän viikonlopun puitteissa sain vihdoin ja viimein ostettua tarvikkeet, vetämässä metsään jäljen ja tänään jopa muistettiin käydä se ajamassa!

Kävin ostamassa kaupasta normaalin (ja halvimman) pesusienen, hintaa n. yksi euro. Lisäksi puolenlitran purkki naudanverta (vajaa 5e), riistanveri olisi parempaa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Omasta kaapista löytyi valkoista narua, jolla sidoin sienen housunlenksuun niin, että se laahaa maata. Sienen kastelin ensin vedellä, jotta ei ime aivan tolkuttomasti verta itseensä. Veren kanssa lutraamisen aloitin alkumakaukselta, potkin ympäriltä myös sammalta. Siitä sitten vain kulkemaan. Jäljen pituus oli yhteensä 50-60 metriä (mittaustulos ei absoluuttisen varma), ei täysin suora vaan vähän kaareva.

Noin puoleenväliin tein makauksen: potkiskelin sammalta ja tökin veristä sientä kepillä (keppi jätetään myös makaukselle). Loppuun kaato, jonne lutrasin myös enemmän verta ja tänään juuri ennen jäljen ajoa vein sinne häränluun. Kunhan kotopuolessa alkaisi hirvenmehtuu niin sieltä saisi sitten hirvensorkkia kaadoksi, mutta härällä mentiin tällä kertaa. Itselleni merkiksi sidoin puiden oksiin valkoisia narunpätkiä jäljen alusta jäljen loppuun (jonne "tuplamerkkaus", että varmasti huomaan), sekä jäljen lopusta itselleni vielä erikseen reitin, jota pitkin osasin tänään viedä kaadon sotkematta itse jälkeä. Jälki vanheni 18-19 tuntia.

Tänä aamuna lähdettiin koko porukalla ajoon K-raudan kautta. Ostin "jälkiliinan", koska en ole jostain kumman syystä saanut sitä aiemmin ostettua. 20 metrin tarpeeksi laadukkaalta näyttävä naru maksoi 13 e ja rapiat, sidoin sen vain kolme metrisen hihnan jatkeeksi. Jälkeä ei sentään ajettu ihan näin pitkällä liinalla, vaan olin valmiina polkaisemaan narun päälle jo aiemmin, mikäli jotain ilmenee.

Herran huolehtiessa koirasta vein kaadon jäljen päähän ja sitten lähettiin! Saiva nuuskutteli alkumakauksen erittäin tarkasti, pyöriskeli vähän siinä ympärillä, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan nenä maassa. Välimakauksella oli taas tarkat haistelut ja siitä matka jatkui kohti kaatoa. Kaadosta meinasi mennä huti; näki jotain metsässä, kenties sienestäjiä? Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja polkaisin liinalle. Saiva jäi istua napottamaan mättäälle ja katselemaan metsään, jolloin palautin jäljelle. Loppuun asti veti taas mainiosti.
Kokonaisuudessaan Saiva ajoi tosi hienosti, nenä maassa koko ajan lukuunottamatta sitä tilannetta juuri ennen kaatoa. Ensi kerralla vedän pitemmän jäljen, tällä matkalla tuntui, että koira on vasta pääsemässä vauhtiin ja sitten lysti loppuukin. Mahdollisesti käytän myös enemmän verta, koska itselle jäi epävarma olo siitä, käytinkö tarpeeksi.

Jäljen ajamisen jälkeen lähdettiin vielä katsastamaan extemporena Pilpasuon luontopolku, joka osoittautuikin 7 km pituiseksi reitiksi, joten siinä vierähti useampi tunti metsässä ja pitkospuilla kulkiessa. Väkeä oli melkoisen paljon liikkeellä, joten Saiva kulki jälkiliinassa. Emäntä söi elämänsä ensimmäisen suoraan suolta poimitun karpalon ja Saiva sai kiinni elämänsä ensimmäisen sisiliskon. Tai no, sen hännän. Saivan luovutettua puskassa loikkimisen kumarruttiin katsomaan, ja kun kanervikosta luikersi esiin hännänpää herran kanssa kavahdettiin kauemmas käärmeen pelossa. Mukava reissu, mutta toiste ei varmaan samaiselle luontopolulle mennä, koska tie sinne oli tajuttoman moukkuinen, eikä täten tee hyvää auton öljypohjalle. Luonto oli kaunista ja monimuotoista, kylläpä harmittaa kun kamera jäi matkasta!

perjantai 27. elokuuta 2010

Rokotukset ja päivien kulkua


Taas alkaa yksi viikko olla loppumaan päin. Tänään käytiin Muston ja Sallin kanssa metsälenkillä ja kylläpä olikin mukavaa! Saiva hoksasi yhdessä vaiheessa metsän siimeksessä ihmisen, katseli sitä vain tarkkana, kunnes kaveritkin huomasivat jäkälänkerääjän niin tokihan siitä meteli nousi. Höntit. Likasta näki, että matki aivan täysillä muita.


Saikku toi matkamuistoksi kotiin asti oksanpätkän persauskarvoissaan. Ei auttanut selvittely ei, kärsivällisyys loppui, sakset kouraan niin johan irtosi! Nyt emäntä saa kyräilyjä pöydän alta, kun kehtasi mennä neidin karvoja leikkelemään.

Puolukoitakin maisteltiin
Myös aiemmin tällä viikolla tavattiin Salli ja Musto hihnalenkkeilyn merkeissä ja pääsivätpä vielä sisätiloihinkin riekkumaan. Keskiviikkona tavattiin myös islanninlammaskoira Veilaa. Tapaamisesta ei valitettavasti ole kuvia, koska sää ei ollut kovin suosiollinen kameran käyttöä ajatellen. Ilmat ovat muutenkin olleet koko viikon niin huonot, että jäljen tekokin on taas jäänyt.

Eilen käytiin eläinlääkärissä rokotuksilla. Sinne humpsahtikin vajaa 50e. Tytsy käyttäytyi kyllä nätisti, paitsi odotushuoneessa, jossa oli paljon koiria odottelemassa vuoroaan. Rauhoittuihan se sitten kuitenkin, kun hökellettyään totesi, ettei niitä moikkaamaan pääse. Piikit eivät tuntuneet missään, pöydällä seisominen pikkaisen pelotti, mutta siitäkin päästiin yli kun kiva täti antoi makoisia nappuloita.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

1-vuotias

Rakas Saiva täyttää tänään kokonaisen vuoden! Nopeasti se aika juoksee, ei mahda mitään. Kuva kertokoot kaiken olennaisen: likka eilen ja likka ekana päivänä meidän luonamme (pahoittelut surkeasta kuvasta).


Eilen räpsittiin pihalla edustuskuvia Saivanterista, huomasin vasta jälkeen päin, että karvat on ihan miten sattuu pannan alla. Tässäpä näitä nyt kuitenkin, sillä tälläkin hetkellä ulkona sataa vettä, joten voi kestää ennen kuin saadaan aikaiseksi uusintakuvaukset.


Saiva sai toki tänään kakkua: lammas-kanalihahyytelöä nakeilla ja kermalla.


Nakit reunoilta lähti ensin, seuraavana vuorossa oli kerma, sitten lihahyytelö ja lopuksi "kynttilä".

Aamulenkin jäljiltä märkä typykkä kakun maistelussa

Katsotaan keksittäisiinkö jotain kivaa touhuamista tälle päivälle. Toivottavasti sade loppuu jossain vaiheessa, muuten tylsyys uhkaa. Eilen päästiin kuitenkin moikkaamaan pikaisesti Mysslaa ja Kleppaa, kun olivat täällä käymässä. Veila tavattiin myös. Jäljelläkin käytiin pitkästä aikaa, mutta siitä ei nyt sen enempää.

Oikein paljon onnea kaikille Saivan sisaruksille synttäreiden johdosta!

perjantai 20. elokuuta 2010

Sallia ja Mustoa

Saiva pääsi tänään juoksentelemaan Muston ja juoksuisen Sallin kanssa. Karkasi pikkupiru hevosten luoksekin haukkumaan. Voi että sieppasi, mutta löysi sentään korvansa hetken mökästettyään ja tuli pois. Takaisin päin tullessa meinasi taas karata sinne, mutta kävi ajamassa vain linnut pakosalle tyhjästä aitauksesta ja tuli sen jälkeen takaisin. Onneksi ei käynyt kuinkaan, koiralle eikä hevosille. Vieraista hevosista ei voi aina tietää, olisi voinut ikävästikin käydä. Korvat saisi muutenkin olla tallella jo siinä vaiheessa, kun komennetaan, että EI MENNÄ, eikä vasta silloin kun on jo tekemässä piruutta ja sitten keksii, että hetkonen, mamma taitaa huudella. Saisi pitää kurinpalautuksen pikku murkulle.

Joka tapauksessa, likalla oli oikein mukavaa, samoin emännällä Saikkusen pelleilystä huolimatta. Käytiin uittamassa/kahlauttamassa koiria, Saivakin humpsahti kerran uimasille asti, vahingossa tosin.
Musto on aivan ihana, mies Saivanterin makuun!


sunnuntai 15. elokuuta 2010

Perjantaina metsäiltiin

Perjantaina nähtiin paljon paljon koirakavereita. Aamupäivästä käytiin Muston ja Sallin kanssa kaupungissa hihnalenkkeilyn merkeissä. Saiva oli ihan into pinkeenä, kun näki tutut tyypit kotikulmilla! Kuljeskeltiin tovi kaupungissa ja piipahdettiin koirapuistossakin, kun se oli mukavasti tyhjä ja tarjosi myös vettä koirien helpotukseksi. Illalla hypättiin vielä autoon ja ajeltiin metsään rymyämään. Muston ja Sallin lisäksi mukana olivat Onni (Miskajasmin Nevakaira) ja Mosku (Dagolas Rakkaani Mun).

Tässä on hieno Onni

joka ihastui totaalisesti Saivaan ja seurasikin typykkää kaikkialle

Lenkillä tuli kuuma, joten suloinen pikku-Mosku arveli liejuisen rapakon tarjoavan helpotusta

Musto ihmetteli seuraa, johon oli joutunut, huhhuh mitä porukkaa
Suuret kiitokset seurasta koko poppoolle!

torstai 12. elokuuta 2010

Yksin kotona

Yksinolot ovat menneet nykyään vallan mallikkaasti. Tätä klikkaamalla löytyy postaus, joka valaisee aiempaa tilannetta ehkä hiukan. Työttömyyteni aikana ollaan kovasti reenailtu yksinoloasiaa, välillä aktiivisemmin välillä jopa hieman velvollisuuksista luistaen (häpeän myöntää). Lähdettiin liikkeelle hyvin pienistä ajoista, joita oli useampi päivässä. Siitä edettiin erittäin hissuksiin. Työttömyydestäni johtuen pystyin joka aamu/aamupäivä odottamaan sitä hetkeä jolloin Saiva on väsynyt ennen kuin jätän sen yksin. Joten jotain hyötyä työttömyydestäkin on ollut.

Näiden kuukausien aikana ollaan saatu rutiinit kohdilleen, mikä näytästäisi olevan Saivalle yksi avainasioista. Esimerkiksi kotoa lähteminen tapahtuu niin, että koiruus nukkuu jossain, hiljakseen tehdään lähtöä tekemättä siitä suurta numeroa. Saiva heräytyy vasta siinä vaiheessa kun ulko-ovi aukeaa, sitten huikataan taikasanat (Saiva, jää!) normaalilla äänellä ja poistutaan. Järjestelmällisesti ollaan myös herran kanssa opetettu likka ilta-aktiiviseksi koiraksi, mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että aamuisin ei tapahdu mitään, vaikka kotona oltaisiin. Iltapäivästä eteenpäin ulkoillaan, leikitään, tokoillaan, rapsutellaan ja ollaan muutenkin yhdessä. Tästä johtuen Saiva nukkuu aina aamulenkistä iltapäivään, myös viikonloppuisin. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat koirankin mielestä poikkeuksia, eivätkä "horjuta" rutiineja.

Tällä viikolla alkoi emännällä siis opiskelut (eläintenhoitoalalla), joten tiistaista eteenpäin Saiva on ollut vähintään 4½ tuntia yksin (pisimmillään 5h15min). Näin pitkiä aikoja ei ole ollut yksin sitten.. no viimeksi ennen kuin todettiin, että haukkui ja ulisi yksikseen. Ja miksi S ei ole ollut yksin noin pitkiä aikoja, vaikka minulla on aikaa riittänyt? Yksinkertaisesti siitä syystä, että olen stressannut yksinoloja sattuneesta syystä (tsekkaa linkki postauksen alusta) ja olen halunnut päivystää lähettyvillä, jotta kuulen mikäli melskaaminen alkaa. Pari tuntia on ollut maksimi, jonka olen jaksanut viettää pihakeinussa lueskellen.

Tällä viikolla ollaan nauhoitettu yksinolot Audacity -ohjelmalla, jonka saa ilmaiseksi netistä. Siitä kätevä, ettei tarvitse kuunnella nauhoitusta, koska ohjelma nauhoittaa ääniraidan myös näkyväksi, eli äänet erottuvat piikkeinä. Pikainen selaus koulusta tullessa varmistaa, ettei haukku ole aiheuttanut melua. Mitään luvatonta ei ole myöskään räpeltänyt ja veikkaankin, että melko pitkälti typykkä vetelee sikeitä.

Homma näyttää siis lupaavalta! Ollaan joka ilta käyty nyt lähikoirapuistossa, jotta olisi väsynyt yksinollessaan. Varovasti ruvetaan vähentämään koirapuistokäyntejä ja tarkkaillaan millainen väsyttäminen iltaisin riittää. Audacity-nauhoittelu jatkuu myös ainakin jonkun aikaa, eikä vähiten siitä syystä, että tarpeen tullen minulla on "mustaa valkoisella" todisteet koiran ääntelyistä. Huomenna on emännällä vapaapäivä, joten seuraavat kaksi päivää on pyhitetty muulle touhuamiselle kuin puistokäynneille.

Eroahdistuksesta ja yksinolon opettelusta löytyy paljon artikkeleita ja keskusteluja netistä, googlettamalla löytyy. En linkitä tähän mitään tiettyä sivua, koska en ole löytänyt yhtäkään, mikä täysin vastaisi omaa näkemystäni asiasta ja siitä mikä on hyväksi opetteluvaiheessa. Nykyään on myös paljon alan ammattilaisia, jotka osaavat auttaa. Mikäli koira haukkuu/ulvoo ja/tai tuhoaa ollessaan yksin, syynä voi olla myös esim. turhautuminen tai protesti!

maanantai 9. elokuuta 2010

Juhlat

Perjantaina suunnattiin asemalle ja siitä junalla Kainuuseen. Junamatka meni oikein hienosti. Ensin Saiva vähän sätkyili, kun halusi syliin junan lähtiessä liikkeelle. Otin syliin hetkeksi ja hetken kuulosteltuaan likka totesi, ettei tässä ole mitään hämminkiä ja lähti haistelemaan vaunua. Oltiin siellä ihan kaksistaan, joten sallin tutkimusmatkan. Perillä lähdettiin treffaamaan Mysslaa ja Kleppaa, kovasti painivatkin vaikka oli niin kuuma! Emäntä jätti naperon kavereiden hellään huomaan haastattelun ajaksi. Haastiksen jälkeen riekuttiin vielä hyvä tovi jatkokyytiä odotellessa. Kiitokset seurasta, oli kullanarvoista!

Jatkokyyti tuli ja suunnattiin emännän isän luokse. Omakotitalon takapiha oli aidattu, joten Saivanteri sai juoksennella ulos sisälle ulos sisälle ulos.. Taisi olla oikein mukavaa ja jännää, kun oli ihan uusi paikka tytölle. Isän luona vietettiin hyvä tovi, mutta sitten jälleen jatkui matka kotikotiin. Tässä vaiheessa Saiva oli jo erittäin väsynyt ja taisi torkkuakin autossa. Kun perille päästiin, niin tietysti heti piti rynnätä moikkaamaan Pilveä ja Pepiä, jotka olivat hippusen vähemmän ilahtuneita turrukan saapumisesta.

Lauantai meni pitkälti niin, että Saiva vietti aikaa juoksunarun päässä tai Nitan kanssa häkissä. Ihmisillä oli kiire valmistella rippijuhlia. Käytiin illalla kuitenkin pikaisesti vilvoittelemassa mökillä, eli uitiin ja likka pääsi kahlailemaan ja juoksentelemaan.

Sunnuntai, kuten koko viikonloppu, oli todella lämmin päivä. Kirkon ajaksi laitoin Saivan Nitan seuraksi, ettei pääse käsiksi piirakoihin ym. herkkuihin joita lojui keittiössä ja kodinhoitohuoneessa (makuuhuoneet koirilta suljettu muutenkin, olohuone oli myös juhlien ajan karvavapaata vyöhykettä). Lopun ajan juhlista likka oli juoksunarussa ihmisten hellittävänä, tai sisällä nukkumassa turvallisesti pöydän alla. Tosi hienosti suhtautui lapsiinkin, antoi rapsutella ja lääppiä. Hyvin pieniä lapsia ei juhlissa ollutkaan, joten jokainen osasi käyttäytyä koiran kanssa asiallisesti. Käytöksestä huomasi kuitenkin, että halusi välillä nukkumaan rauhalliseen paikkaan.

Sunnuntaina saatiin kyyti eräiltä juhlavierailta juna-asemalle. Sitä ennen, koska aikaa jäi, käytiin katsomassa millainen Saivan suhtautuminen kissoihin on nykyään. Kissa olisi kiinnostanut, mutta ei rynnännyt päätä pahkaa luokse. Osaa sen verran "kissaa", että sähinä saa aikaan halutun etäisyyden? Ko. yksilö olikin siitä jännä, että se alkoi itse lähestyä Saivaa selvästi aikeenaan hyökkäys. Oltiin menossa aidatulle takapihalle juomaan ja asioille, kun killi syöksähtikin kohti. Ei päässyt räppäsemään, mutta napero kyllä säikähti! Kiersi kissan loppuajan kaukaa ja piilotteli ulkokalusteiden alla. Kissa vietiin sisälle, mutta toisen - vanhemman - sallittiin tulla ulos. Saiva ei mennyt sitäkään kissaa haistelemaan, eikä vanhus edes ensialkuun äkännyt koko koiraa. Kun lopulta huomasi Saikun, niin pinkaisi puskaan piiloon ja tarkkaili sieltä hissuksiin tapahtumia.

Paluumatka junalla meni mukavasti. Juna oli myöhässä vähän päälle tunnin, onneksi ei enempää. Lemmikkivaunu oli tällä kertaa ihan täysi, mutta hienosti pysyi omalla paikallaan. Ei tainnut edes suuremmin kiinnostaa muut koirat, kun oli niin väsynyt. Perillä päästyämme käveltiin vielä kämpille ja Saiva suuntasi suoraan nukkumaan. Sain houkuteltua iltapisulle ja ajattelin, että käydään edes pieni lenkki, mutta tämäpä päättikin kääntyä pisun tehtyään suoraan takaisin. Nukkumaan!, arveli Saiva. Ja ilo oli ylimmillään, kun herra kotiutui kahdeksan aikoihin (aamulla) Porista.

Ehdittiin siis tänään ottaa yksinoloharjoitus vielä ennen huomista. Nätisti se oli, nukkui vain. Illalla väsytetään koiruus kuten aina, huomenna audacity nauhoittamaan (toivotaan, että kone pysyy päällä) ja toivotaan, ettei eka koulupäivä ole mahdottoman pitkä. Keskiviikosta eteenpäin herra menee vasta yhdeksitoista töihin, joten yksinolot ovat pituudeltaan maksimissaan varmaan viittä tuntia. Huomenna tiedän itse tarkemmin minkä pituisia koulupäiviä on tiedossa. Muston ja Sallin omistaja lupasi myös käydä kuulostelemassa oven takana huomenna aamupäivän aikana ja raportoida kuulumisia - tai toivottavasti "kuulumattomuuksista".

torstai 5. elokuuta 2010

Lappalaiskavereita ja agilityä

Viikko on ollut Saivanterille oikein mieluinen. Käytiin Muston ja Sallin kanssa metsässä, kamera oli kyllä mukana, mutta jätin sen suosiolla autoon, kun taivas näytti siltä, että nakkaa niskaan vettä hetkenä minä hyvänsä. Ja niinhän siinä sitten kävikin; kastuttiin koko poppoo heti alkulenkistä läpikotaisin. Muuten oli oikein mukavaa, SS-kaksikkommekin oli maltillisempi kuin viimeksi omien polkujen viipottamisen suhteen. Musto ja Salli tosin keksivät lähteä jonkin sortin riistan perään. Saivasta en ole varma karkasiko kamujen mukana vai ihan yksikseen, mutta ei tarvinnut pitkään vislailla kun meidän tyttö tuli luokse. Musto ja Salli ilmestyivät onneksi myös, autojen luota. Kiitos seurasta!

Maanantai-iltana käytiin myös tutustumassa agiesteisiin. Mysslan ja Klepan omistaja on opettanut, kuinka puomi ja putki kuuluu koiralle opettaa, joten niitä sitten pariin kertaan käytiin läpi. Ei ollut ihan tuoreessa muistissa Saivalla, mutta lähtihän se siitä sitten sujumaan. Paitsi puomi, koska tein sen virheen, että koira oli vapaana, joten pääsi hyppäämään puomilta kesken kaiken pois. Hyppäämistä on harjoiteltu ihan omatoimisesti "hyppää"-käskyllä ja se meneekin jo tosi hienosti! Rengasta ei kokeiltu ja tällä kertaa hyppyesteenä toimi ennemmin tokosta tuttu este, matala sellainen.
Joka tapauksessa meidän pikkukengurusta saisi varmasti hienon agikoiran. Osoitti suurta mielenkiintoa esteitä kohtaan ja lähtikin ihan itse keinulle. Eipä siinä emännälle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kiiruhtaa laskemaan keinu nätisti alas, ettei rohkelikko säikähdä rämähdystä. Nätisti meni siis sekin, ei varmaan kylläkään ihan oppien mukaisesti, kun en ehtinyt oikein mukana tilanteeseen.

Tiistaina oli kontakti-/tottistreenit pitkästä aikaa. Ihan näpsäkästi meni alun intoilujen jälkeen. Sivulletulokin alkaa pikkuhiljaa lutviutumaan. Paikka -käsky aina välillä unohtuu, siihen pitäisi nyt panostaa meidän enemmän. Treenien loputtua jutskailtiin tovi lappalaisporukalla. Kivat treenit, kiitos kanssareenailijoille!

Keskiviikkona käytiin tapaamassa Jekkua hihnalenkin merkeissä. Edellisestä varsinaisesta tapaamisesta onkin aikaa, vaikka on välillä nähty kauempaa näyttelyissä ja treeneissä. Kova hinku olisi kummallakin ollut toisen luokse, mutta alistuivat kohtaloonsa ja kävelivät nätisti kumpikin omalla puolellaan tietä. Loppulenkistä Jekkunen koitti hurmata likan kepeillä ja Saiva kovasti katselikin siihen suuntaan, mutta koska oli jo kertaalleen alistunut kävelemään nätisti, niin ei suuremmin edes yrittänyt riehua. Ensi kerralla päästetään tyypit jo riekkumaankin. Saiva on jostain syystä varonut Jekkua, mutta nyt kun kokoero on tasoittunut, niin eiköhän se siitä. Kiitokset Jekulle ja ihmisille!

Huomenna aamusta hypätään junaan, joka toivottavasti kulkee ajallaan ja vie minut ja likan Kainuuseen. Käydään moikkaamassa Mysslaa ja Kleppaa, emäntä käy myös haastattelussa opiskelujen tiimoilta. Siitä jatkamme matkaa kotikotiin, sunnuntaina on perheessä konfirmaatiopippalot. Herra lähtee festareille, joten me tytöt reissataan taas kaksistaan. Tullaan takaisin vasta maanantaina, koska rippijuhlat on tietty sunnuntaina ja julkiset kulkee suht huonosti su-iltana. Tiistaina allekirjoittaneella alkaa opiskelut ja olisin toivonut, että ehdin ottaa vielä yksinolotreeniä, mutta toivotaan nyt sitten parasta.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Turistina Qstockissa

Qstock on lukenu tuolla Saikkusen kalenterissa ihan vaan sen takia, että käytiin festareiden kumpanakin iltana kävelemässä alueen nurkilla. Emme siis olleet ostaneet lippuja, emmekä yrittäneet salakuljettaa likkaa alueelle. Kuunneltiin iltalenkin tiimoilta pari bändiä ja otettiin Saiva mukaan, kun ei ole taas toviin ollut hälinässä, eikä kertaakaan juopuneiden seassa.

Ja hienosti meni. Otti lunkisti, ei hermoillut, eikä riekkunut puolelta toiselle ilman lupaa. Säikähti ainostaan sitä, kun auto kaahasi melkein päälle ja kun nuuskutteli koivun alla ja puusta tippui oksa. Kun seisoskeltiin katselemassa lavan suuntaan, niin silloin taisi olla vähän tylsää ja vahtasi namuja herkkupussista. Ohikulkevat ihmiset oli toki välillä ihania ja rapsutukset olisivat kelvanneet, mutta ei ihmiset malttaneet ruveta hellimään. Meidän kävellessä muutama ihminen kurotteli kohti, mutta he näyttivät olevan sen verran "pihalla", että käveltiin vain ohi.

Saivalla on omalaatuinen tapa kaatua vauhdista suoraan kyljelleen ja jäädä siihen hetkeksi makaamaan "kuolleena" ennen varsinaista kieriskelyä. Jos omaa kotiväkeä kyseinen käytös huvittaa, niin kyllä myös festarikävijöitä nauratti. Pitäisi joskus saada tallennettua kameraan tuo keikaus, on sen verran hassunnäköistä.