Hankintoja vol. jotain

Emäntä päätti nyt sitten ostaa Saivalle uudet valjaat, tällä kertaa y-malliset. Varsinaista tarvetta uusille valjaille ei olisi ollut, mutta ajattelin koiran liikeratojen parasta ja lisäksi t-valjaat tuppaa ehkä vähän keikkaamaan toiselle kyljelle, vaikka olen niitä kiristänytkin. Katsotaan, miten Hurtan uutuussarjan Lifeguard-valjaat toimivat meidän rakkitytölle (linkki, klik). Hintaa oli Mustin & Mirrin kanta-asiakaskortilla 22,40 e. Mustalla koiralla ei koskaan voi olla liikaa heijastimia, luulisin?

Lisäksi käytiin pällistelemässä uudessa eläintarvikekaupassa nimeltään Lemmikkiasema, joka avattiin viikko sitten lähistölle. Sieltä tarttui heräteostoksena mukaan frisbee, joka sopii myös vesileikkeihin. Josko ensi kesänä päästäisiin kokeilemaan innostuuko likka uimisesta "apuvälineen" avulla. Koulutusnameja ostettiin toki myös varastoon (tarjouksesta), niitäkään ei voi koskaan olla liikaa.

Harkinnassa on myös ollut uusien heijastinliivien ostaminen, Hurtan liivit kun olivat pettymys. Ajattelin kuitenkin, että jätän niiden ostamisen vielä välistä. Jos saisin jotenkin tuunailtua noita vanhoja ja onhan meillä nyt nuo uudet hienot valjaatkin. Muston ja Sallin omistajalta sain myös hyvän vinkin, että kirkkaita valoja löytyy Biltemasta, huomattavasti halvemmalla ja parempia, kuin eläintarvikeliikkeistä. Sellaisen kun vielä saisi noihin valjaisiin kiinni, niin tuntuisi, että kaveri näkyy pimeällä.

Hei hei, vieraat!

Nyt ovat vieraat lähteneet kotikontujaan kohti ja likalle koittaa taas tylsä arki. Tyttöjä kun menivät vastaan asemalle (Saiva herran kera siis), niin olisi pitänyt päästää moikkamaan kaikki muutkin matkustajat tyttöjen lisäksi.

S on taas ruvennut niuhottamaan ruokansa kanssa. Ei meinaa nappulat maistua, broitskun siivet kyllä uppoaisi. Tällä viikolla oli yhtenä päivänä taas kerran massu pikkuisen löysempi, joten epäilen, että Saivanteri kuvittelee huonon olon johtuvan nappuloista. Ei olisi ensimmäinen kerta nimittäin. Acanaa on kuitenkin vielä jäljellä vaikka kuinka, joten yritetään niistä nyt kuitenkin tehdä taas maistuvampia. Nappuloista se ei kuitenkaan voi johtua, kai sillä olisi useamminkin maha löysänä.

Jekkua

Jekkulan väki on muuttanut tukikohtansa Lappiin, mutta tänään päästiin yhteiselle metsälenkille.

Kaveruksilla menee leikit vallan mainiosti yksiin! Ainoa, mistä sai Jekkua vähän toppuutella, oli keppien omiminen, mutta koskapa poika on hyvin käyttäytyvä nuorimies, niin kepeistä luovuttiin käskystä.

Juostiin..

.. ja painittiin

Välillä maltettiin levätäkin

Ja yhteistuumin tutkittiin maastoa

Ohimennen nähtiin joutsenia. Lähemmäs ei uskallettu, paitsi Saivan piti tietysti käydä komentamassa suuria lintuja

Kiitos lenkkiseurasta, toivottavasti päästään ottamaan uusiksi! Varpaat ovat emännällä lämmenneet, sukka ja kumppari ovat kuivumassa.

Huomenna meille tulee vieraita: emännän pikkusisko ja hänen serkkunsa. Saivalle siis riittää seuraa.

Toinen verijälki ja kavereita

Viime aikoina ollaan säännöllisesti tavattu huippukavereita Mustoa ja Sallia. Viime viikkoisen metsälenkin lisäksi lähdettiin samalla viikolla vielä hihnalenkkeilemään ja koirapuistoon. Sama kuvio toistui tällä viikolla; alkuviikosta käytiin hihnailemassa ja tänään pyrähdettiin metsään. Saiva oli ehkä pikkuisen täpinöissään (milloinpa se ei olisi), mutta tällä kertaa korvat oli menossa mukana ja vielä toiminnassa. Ja mikä parasta, luoksetuloissa oli tänään myös sitä kuuluisaa vauhtia!

Muston ja Sallin omistaja veti eilen metsään kolmet verijäljet ja Saivan kanssa päästiin ajamaan yksi niistä ennen lenkkeilyä. Harmillisesti tämän kertainen jäljestys ei mennyt niin hyvin kuin viimeksi. Haisteli alkua, mutta epäröi jatkoa. Yhdessä kohtaa eteni tuttuun tapaan hienosti nenä maassa, mutta muuten harhaili jatkuvasti, eikä keskittynyt itse asiaan. Jäljen vetäjä epäili, että veti liian vähällä verellä, mutta ihan yhtä hyvin Saiva saattoi olla vain aivan liian innoissaan metsään pääsystä ja varsinkin tiedosta, että kaverit odottavat autossa. Toivottavasti päästään vielä ainakin kerran tälle syksyä verijäljelle, ennen lumien tuloa, jotta kausi saataisiin päätökseen onnistumisen kautta.

Musto

Sallurainen

Kaverikuva

Ja vielä pakollinen vauhtikuva, kuola poskella

Hoidossa

Eilen käytiin herran kanssa pitkästä aikaa kahdestaan keikalla, joten Saiva pääsi tuttavapariskunnalle hoitoon siksi aikaa. Likka oli ollut jo päivällä yksin työpäivän ajan ja on todistetusti ilta-aktiivinen tapaus, joten päädyimme hoitopaikkaan. Varsinkin, kun ei tiedetty kuinka pitkään meillä vierähtää. Ja hyvä että vietiinkin, sillä narikalla jonotettiin tunti eli vasta kahden aikoihin päästiin keikkapaikalta pihalle.

Saivanteri oli ollut ihan näpsäkästi hoitopaikassaan, ei ollut edes ikävöinyt. Pariskunnalla ei ole omia lemmikkejä, mutta heillä on jonkin verran kokemusta koirista ja tykkäävät kovasti meidän likasta, joten hyvillä mielin heille koira annettiin. Pari kertaa tyttö oli haukahtanut leikin tiimellyksessä, liekö yrittänyt yllyttää jahtausleikkiin. Ulkona olivat käyneet useamman kerran ja siellä oli kolmeen kertaan luiskahtanut puolikuristavasta pois riehuessaan kepakkojen kanssa. Olisi tietysti voinut antaa solkipannan mukaan tahi valjaat, mutta noh, eipä noista luiskahduksista vahinkoa aiheutunut.

Muuten oli oikein kiltisti, ainakin niin meille väitettiin. Tosin leikittäjiltä oli puoliltaöin loppunut puhti, vaikka likalla olisi vielä virtaa riittänyt, yllätys yllätys. Oli kuitenkin rauhoittunut unten maille ja kun käytiin tyyppi hakemassa, niin näytästi siltä, ettei kiinnosta lähteä meidän mukaan. Erittäin hyvä hoitopaikka siis. Kiitokset!

Mustoa ja Sallia sekä vähän löysää masua

Maanantaina lähdettiin Muston ja Sallin kanssa metsälenkille vähän riehumaan. Kyllä Saiva olikin ihan intona, kun pitkästä aikaa näki hyviä kavereitaan. Yllättävän hienosti, myös muisti emännän huuteluja kuunnella, ajattelin, että on unohtunut ihan kokonaan luoksetulot kolmen viikon Kajaanin reissulla.

Muston mielistelyä, ollaan kavereita, jookos?

Penikka kunnolla!

Maanantai-tiistai välisenä yönä likka herätti piippauksellaan joskus kahden aikoihin, yöllä tietenkin.. Ei normaalisti piippaile yöllä, joten heräsin niinkin hienovaraiseen vihjaukseen. Ulos lumisateeseen oli Saivalla hinku ja vetelä riukuli suolistosta sitten tupsahtikin. Loppu yö meni kommelluksitta, mutta jostain syystä tyttö sai normaalin aamuruokansa (älynväläys), joten aamukakkiskin oli ripuli. Saiva jäi yksin puoliyhdeksän aikoihin, ja kun herra kävi ruokkiksella täällä, niin valkoisella matolla odotti miellyttävä yllätys eli ripuli. Iltaruoaksi sai pikkuisen riisiä ja piimää ja vatsa oli vielä illallakin löysällä. Vähäinen ruokamäärä tosin kostautui, vaikka yölliseltä ulkoilureissulta vältyttiinkin: oksensi tyhjää mahaansa noin kolmen aikoihin yöllä. Ja kyllä, valkoiselle matolle. Herran raportin mukaan tämän aamun tavara oli jo huomattavasti tiiviimpää tavaraa, joten voiton puolella ollaan ja ehkä täten vältymme apteekkireissulta. Mitä syötävää lie metsästä löytänyt.

Kuuntelin tänään eilisen nauhoitteen ja alkoi ihan surettaa, kun kuuli, että tyypillä on ollut kauhea hätä eikä kukaan ole päästänyt ulos. Paljon piippailua, lopulta haukahtelua ja ulinaa, onneksi ei ollut mekastanut kovaa kuin muutaman minuutin. Piippaaminen ei luultavimmin kuulu naapuriin. Piippailua lisää, jossain välissä selvästi yritti keksiä jotain tekemistä (pahvin repimistä), että kakkishätä unohtuisi, mutta lopulta piippaamisen saattelemana oli pakko tehdä tarpeet sisälle. Raukka.

Muisti typykkä kuitenkin nauttia täysin siemauksen ensilumesta. Eiliseen aamulenkkiin kuului hillitöntä kieriskelyä lumisessa maassa ja jäisten lehtien pureskelua.

Ps. Pahoittelut kuvien asettelusta ja kuvatekstien puuttumisesta, meni hermot bloggerin kanssa

Agikuume

Kennelyskän varoaika on ohi, joten Saiva pääsee pitkästä aikaa treffaamaan tuttuja ja voisihan tuon kiikuttaa koirapuistoon, kun sielläkin on muutamia tosi kivoja riekkukavereita. Seuraava Kajaani-reissukin on jo kiikarissa ensi kuulle, kun emäntä käy pari päivää istumassa koulunpenkillä. Ensi viikon perjantaina Saiva menee hoitoon illaksi; tytsy on jo päivällä yksin niin ei viitsitä jättää keikan ajaksi enää yksin, varsinkaan kun ei tiedetä kuinka myöhään meillä herran kanssa menee.

Vaikka virranpurkaminen on ollut koko viikon meidän ihmisten vastuulla, yksinolot on menneet yllättävän hienosti. Pelkäsin, että homma menee ihan penkin alle, kun Saikkunen oli tottunut kolmen viikon aikana jatkuvaan koiraseuraan, mutta ei. Keskiviikkona oli haukahdellut, mutta muuten ei. Taitava likka, ehkä se tästä lutviutuu. Yksinolothan ei kyllä olekaan tällä hetkellä kuin kolmesta tunnista maksimissaan neljään, mutta kyllä sekin riittää.

Emäntää kovasti kuumeiluttaisi viedä koira näyttelyyn, mutta turkin tilanne ei ole paras mahdollinen. Arviolta neljäsosa pohjavilloista on tiputtamatta, mutta sen jälkeen voisi vielä uutta kasvatella ennen kuin näyttelyyn jaksaisin viedä. Ehkä, tai sitten en malta odotella vaan vien ja katson miten käy.

Kuumeiluttaisi lähtä tyypin kanssa myös kurssille, mieluiten agility-sellaiselle. Alkeiskurssin jos kävisin tuon kanssa, niin sen jälkeen osaisi jo itsekseenkin vähän treenailla. Agilityä en ole koskaan harrastanut yhdenkään koiran kanssa, niin en osaa ilman avustusta mennä koiraa opettamaan, ettei mene ihan väärin. (Hidasteena tässä nyt vaan on se, että Kela sekoilee opintotukien kanssa, koska meninkin vaihtamaan koulua kesken kaiken. Agilityopettajia otetaan siis vastaan, maksu seuraa perästä heti, kun Kela suvaitsee tuet maksaa...)

Kotiinpaluu

Kyllä, nyt ollaan turvallisesti kotona. Paluumatkalla Saivaa läähätytti autossa kovasti ja jonkin verran kuolasikin. Tyttöä taitaa pelottaa pimeänaikaan taajama-alueiden valaistut tiet, siltä se ainakin vaikuttaa. Tänään oli myös pitkästä aikaa ihan yksin (Kajaanissa seurana jatkuvasti kaksi muuta koiraa), mutta peloistamme huolimatta homma menikin yllättävän hyvin! Ei ollut haukkunut kuin ehkä 6 haukahdusta noin kahden tunnin kohdalla, ilman ulinaa. Lisäksi oli vähän piippaillut ja "äyäyäy"tellyt. Emännän työssäoppimisviikot on onneksi sellaisia, että Saikulle tulee yksinoloja päivisin kahdesta kolmeen tuntiin, ei sen enempää.

Kuvia lupailin ja nyt niitä on päivitetty sekä galleriaan että seuraaviin postauksiin:

Kajaani
Mökkiviikonloppu
Kajaani osa 2 + viikonloppu