tiistai 28. joulukuuta 2010

22.-27.12.

Joulu oli melkoista hulinaa. Nitan, Pepin ja Pilven lisäksi Saivan seurana oli veljeni koira Sani, joka on tavattu viimeksi vuosi sitten, viime jouluna.


Sani on pohjanpystykorvan ja beaglen rakkauden hedelmä. Ikäeroa Saivalla ja Sanilla ei ole kuin muistaakseni puolivuotta - tai sinne päin, joten ongelmia oli ennustettavissa, vaikka Saivanteri hyvin helposti alistuukin. Sani oli heti alusta asti niskavillat pystyssä. Lopulta rauhoittui ja lämpeni Saivan mielistelylle sen verran, että alkoivat leikkiä. Painiskelu meni ihan mukavasti, vähän varautuneita tytöt selvästi tosin olivat. Saiva intoutui sitten tuttuun tapaansa leikkimurisemaan, josta Sani tulistui. Siitähän syntyi sitten totaalinen rähinä ja lopulta olin kiskomassa tyttöjä niskavilloista erilleen. Saivan pidin pienen hetken rauhoittumassa, Sani omalla tahollaan, ennen kuin päästin hieromaan sopua.

Sama toistui useamman kerran, mutta aina saivat sovunkin aikaiseksi. Koko aikaa kaksikko ei keskenään leikkinyt, vaikka aluksi epäilinkin, että Saiva yrittää jatkuvasti houkutella toista leikkiin. Ilmeisesti tappelut rauhoittivat likkaa sen verran, että ajatteli itsekin, että on parempi välillä vaan hengailla. Viimeisinä päivinä ei syntynyt tappeluista, Sani saattoi ärrätä, mutta Saiva ei vastannut haasteeseen. Saiva ei kylläkään missään vaiheessa selkeästi alistunut, joten voisiko olla mahdollista, että S säikähti enemmänkin minun komentamistani? Tiedä en. Sen tosin tiedän, ettei Saiva ole koskaan ollut noin ärhäkkänä. Yllättikin aika mojovasti, kun pisti Sanille niin kovasti hanttiin.

Parhaimmillaan leikki oli oikein mukavaa katseltavaa
Hoooooooosiannaa!
Saivan riemastukseksi Nita oli vaihteeksi leikkisällä tuulella. Kovista pakkasista johtunut ulkoilun vähyys ilmeisesti näkyi meidän aikuisessakin. Jokaisena päivänä Ninnukka taisi intoutua painin pyörteisiin. Sani oli hiukkasen mustasukkainen ja hämmentynytkin, kun N ei leikkinytkään hänen kanssaan. Nita tietysti sitten järkevänä aikuisena komensi Sania, kun toinen tuli viereen haukkumaan ja murraamaan.

Kummityttöäkin nähtiin pitkästä aikaa. Nyt lapsi jo käveli ja jutteli oikein pätevästi. 'Haukku' oli tosi mukava, kovasti silitteli ja taputteli Saikkua, eikä olisi mielellään jättänyt rauhaan. Viileä eteinen oli paikka, jonne S sai mennä rauhaan, eikä sinne ollu pikkutytöllä mitään asiaa. Saiva oli kyllä oikein pätevä tytön kanssa, tosin huomasi kyllä, että halusi aika ajoin omaan rauhaan.

Saiva ja ryppyinen joulukaulus
Saiva näki myös ekaa kertaa elämässään pupuja. Jäniksiähän se on nähnyt, ei tosin sattuneesta syystä kovinkaan läheltä, mutta nyt kävi herran kanssa katsomassa pupuja. Ne oli kuuleman mukaan aika jännittäviä tapauksia. Pupu-rassukoille oli vähän haukahdellutkin. Häkki oli jatkuvasti välissä, jottei toiset aivan järkyty, varsinkin kun toisella on jo reippaasti ikää.

Toinen uusi ja jännittävä - vähemmän kiva - juttu oli robotti-imuri. Saivalla oli sunnuntaina "lepopäivä" eli oli koko päivän herran hoivissa hänen kotonaan. Kävivät kaksistaan tapaamassa herran kaveria, jonka kotona kulki pitkin lattioita mokoma imuri. Jatkuvasti liikkuva, mihinkään reagoimaton rakkine oli suhteellisen huolestuttava ilmestys, eikä Saiva ollut innostunut laisinkaan sellaisesta seuralaisesta.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!

Tämä poppoo lähtee huomenissa heti töiden jälkeen kohti Kaenuuta joulun viettoon. Palailemma asiaan joulun pyhien jälkeen. Olkaa kilttejä vielä nämä loppumetrit ja muistakaa levätä! Paitsi tietysti pienet


Ps. Saiva kiittää Mustoa, Sallia ja emäntää lahjasta, se on oikein makoisa ja sitä piti jo rohmuta niin paljon, että piti hetkeksi takavarikoida..

lauantai 11. joulukuuta 2010

Kuulumisia

Alle kaksi viikkoa jouluun ja Saiva on osallistunut valmisteluihin kiitettävästi. Viime jouluna tyttönen oli vähän turhankin täpäkkänä touhuissa mukana. Siinä sai jouluhömpötykset kyytiä, kun pikkuruinen lapinkoiranpenikka pääsi joululaatikkoa penkomaan. Tänä vuonna on ollut huomattavasti hillitympää, silmäpari seuraa lattianrajasta emännän tekemisiä, koristeet pitää hyväksytyttää Saivan arvioivan nenän luona ennen kuin ne voi ripustaa. Hyväksi havaitut koristeet saavat olla paikoillaan ja uskaltauduinkin jättämään hopeisen naruhärpäkkeen matalalle TV-tasolle, ja ainakin vielä se on saanut olla rauhassa. Allekirjoittanut saa aina muistutuksen varovaisuudesta, kun kipuaa jakkaralle koristeita tai valoja laittelemaan. S tulee katsoa napottamaan jakkaran juureen huolestuneen näköisenä.

Ollaan vietetty hiljaiseloa treenirintamalla. Ei olla käyty yhteistreeneissä, eikä olla opeteltu mitään uutta. Pikkuisen vanhoja juttuja välillä reenaillaan, kun sille päälle satutaan. Ollaan nautittu kirpeistä pakkassäistä ja varsinkin lumesta ja lumikylvyistä hyvin lapinkoiramaisin ottein. Hyviä kavereita Mustoa ja Sallia ollaan tavattu metsä- ja hihnalenkkien merkeissä kerran tai pari viikossa.

Tutustuttiinhan me uuteen lapinkoiraan tällä viikolla! Nimittäin treffasimme koirapuistossa Raikun eli virallisemmin Lapinlumon Giedderassan. Parivuotias vaalean riistanvärinen poika oli Saivan mielestä mahdottoman mukava, taisi tyttö vähäsen ihastuakin. Raikulla tosin oli kiire merkkailla puisto pitkän tauon jälkeen, sekä nauttia lumikylvyistä. Tanskassa syntynyt kaveri osasi kiehnätä lumesta vähintään yhtä hyvin kuin kotomaassakin syntyneet pienet lapinkoirat. Tapaamme varmasti uudestaankin ja ehkä minulla on silloin kamerakin matkassa.

Jälkikirjoitus: Saiva on ollut toisinaan töissä mukana, kun minulla on ollut iltavuoro ja herra on ollut harrastuksissaan. Olen niin ylpeä tuosta; ei ole osoittanut hiukkaakaan epävarmuutta, ei piippaile perään eikä hauku turhia. Eilen tosin haukahteli, kun vastapäätä oli pari kaveria joilla oli likalle kovasti asiaa, mutta muuten ei haukkunut. Pihalla tosin sitten piti komentaa lintuja ja pitää kisoja naapurihäkin koiran kanssa.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Reetu-trehvit

Treffattiin maanantaiaamuna lapinporokoira Reetu, jota ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti treffattu pikkupentuajoista. Reetu on pari kuukautta Saivaa nuorempi  ja kaveruksilla menee kemiat hyvin yksiin. Mitä nyt Saivan takamus tuoksahti sitten vielä kuitenkin hieman juoksulle ja teiniuroksen pää meni aivan pyörryksiin. Saivanen yllättikin meidät (tai ainakin minut) totaalisesti äksyilemällä loppuajasta, normaalistihan ei uroksille sano vastaan milloinkaan. Vihainenhan se ei ollut nytkään, mutta teki selväksi, ettei pyllylle ole asiaa.


härregyyd mikä typykkä


Kiva kun kävitte ja tavataan pian uudestaan. Toivottavasti Reetu selvisi loppupäivän ilman suurempia piippailuja, eikä Pilven hyökkäyksestä jäänyt traumoja.

ps. Jätetäänkin Raahen ryhmänäyttely välistä rahatilanteen takia, katsotaan saisinko kerättyä euroja kasaan helmikuun Tornion näyttelyyn mennessä.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Käytiin viikonloppu oleskelemassa kotona Kainuussa. Suunnittelin käyväni mökillä, mutta se piti sitten unohtaa, kun sudet olivat juosseet mökillä päin. Käytiin ulkoiluttamassa koiria sitten maalla, isäpuoleni vanhempien mailla.

Meno oli villiä, eikä hyviä kuvia kameraan tarttunut

S matkustaa

Pilvi matkustaa

Nitan tyyli

Ja Pepin pelokas ilme
Saiva vietti paljon aikaa ulkona sekä juoksunarussa että Nitan kanssa häkissä. Käytiin myös potkukelkkailemassa ja hienostihan sekin taas meni. Oikein mainio reissu, jouluna mennään taas uudestaan.