Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myssla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myssla. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Syksyn retket osa VIII: Rytivaara ja Teerivaara

Seuraava retkikohteemme oli Rytivaara. Parkkipaikalla saimme kuulla pikkubussin kuljettajalta, että hän odotteli pientä koululaisryhmää saapuvaksi. Olivat yöpyneet varaustuvassa ja tulossa aamulla "sivistyksen pariin". Saatiin kuulla vähän paikallishistoriaakin samalla. Oikein mukava kohtaaminen ja mukava herrasmies. Koululaisryhmäkin tuli heti alkumetreillä vastaan, niin päästiin siitäkin "pahasta". Myöhemmin vastaan tulikin vain iäkäs lapinporokoiraherra omistajapariskunnan kanssa. Likkojen kanssa heidät moikattiinkin, kun olivat niin hellyttävän iloisia kohdatessaan lappalaiskoiria.







Taukopaikkamme löytyi vanhasta pihapiiristä, jonka rakennukset toimivat nyttemmin museona. Löytyi myös tupa yöpymiseen. Kesäaikaan alueella laiduntaa lampaita, nyt ne olivat jo muilla mailla. Monipuolinen reitti oli. Reissun ainoan kuukkelinkin bongasin, mutta en tietenkään ehtinyt ottaa kuvaa, kun olin jo sullonut kameran reppuun.



Mymmeli on niin sievä, nokinenä






Lähtöpäivän aamuna ennätettiin vielä käydä kävelemässä tuore Teerivaaran kierros. Polkua ei vielä varsinaisesti edes ollut, niin uusi reitti kyseessä. Aika vaativaa nousua oli paikoitellen ja löytyi Syötteelle ominaista vanhaa kuusikkoa.





Sitten oli aika kotimatkan ja koko syksyn retkiturneen päätöksen. Taskussa monta kokemusta rikkaampana, muistoja muisteltavaksi, mieli vahvistuneena. Ehkä vielä joskus uudelleen on mahdollisuus vastaavaan reissuiluun, toivon sitä todella. Kiitos Anna, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Syksyn retket osa VII: Soiperoinen

Toinen retkikohteemme oli Soiperoinen. Kirkasvetiset järvet ilahduttivat minua suuresti ja yritinkin moneen otteeseen taltioida sävyn kuviin, varsinaisesti onnistumatta.











Evästelypaikkakin löytyi täältä. Tällä kertaa ihan kodan pimeydestä.



Syksyn retket osa VI: Iso-Syöte ja Pyhitys

Pellosta hurautin sunnuntaina 22. syyskuuta vielä Syötteelle. Matkalla oli paljon poroja ja muutenkin nähtävää, kun en ole tuota tietä ikinä aiemmin ajellutkaan. Perillä olin vasta hämärän aikaan ja vastassa minua oli Anna ja islanninlammaskoirat Myssla ja Kelmi. Treffattiin Iso-Syötteen laella ja käytiin lyhyt huippulenkki laumautumassa ennen mökille siirtymistä.




Maanantaina lähdettiin sitten retkelle ja kohteeksi valikoitui Pyhitys.






Huipulta avautui varsin kivat eteläisen Lapin maisemat. Ja saatiin olla rauhassa näin varsinaisen sesongin ulkopuolella. Eikä taida tämä kuulua muutenkaan ihan vilkkaimpiin reitteihin. Valittiinkin omat retkemme sen mukaan, että joutuu hieman ajelemaan (paikoin melko mielenkiintoisessa kunnossa) olevia teitä.










sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Pyhä-Luosto

Kesälomasta napsaistiin yksi viikko luontolomailuun, kohteena Pyhä-Luoston kansallispuisto. 9.8. ajeltiin Pohjois-Pohjanmaalle, käytiin ekana tapaamassa Hilpan Väpä-veljeä ja siitä suuntasimme Mysslan ja Kelmin luokse. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten kahden ihmisen ja neljän koiran voimin Kemin kautta kohti Keski-Lappia. Pyhällä meitä odotti mökki, joka palvelisi tukikohtanamme. Perillä oltiin sen verran myöhään, ettemme jalkautuneet sen kummemmin koirien iltalenkkiä lukuunottamatta.

Väpä ja Hilpa
1. retkipäivä, tiistai. Lähdettiin kävelemään mökiltä Karhunjuomalammen kautta Isokurulle ja Pyhänkasteenputoukselle, kierrettiin rinteiden kautta hotellille ja siitä sujahdettiin takaisin mökille. Komeata oli, kuvat puhukoot puolestaan. Isokuru varsinkin oli hieno. Sää oli erinomainen, alkumatka saatiin olla rauhassa, mutta sitten aloimme saada turistiryhmistä seuraa.














2. retkipäivä, keskiviikko. Viikon harmain päivä ja olo oli flunssan takia kehno. Ajettiin auto luontokeskus Naavan pihaan ja kierrettiin lyhyehkö Poropolku, johon ei kuulunut sen kummemmin nousuja eikä laskuja. Nähtiin metsää, suota ja poroerotusaitaa. Aidalta piti kävellä aika pitkä matka maantietä pitkin ennen kuin polku taas johdatteli meidät metsään. Nähtävyyksien puolesta tylsin käymistämme reiteistä, mutta puolikuntoiselle ihan sopiva koomauspolku. Katsastettiin myös Naavan tarjonta.


Kuusissa oli paljon suopursuruostetta




Tässä ku ootellaan, niin kohta niitä poroja tulee, usko pois
3. retkipäivä, torstai. Jälleen hyvä sää, joskin tuulinen. Noitatunturin valloitus. Valittiin vähän poikkeava reitti, koska olimme jo Isokurun nähneet, eli ajoimme auton Huttulomalle, josta lähdimme nousemaan Annikinlammen kautta kohti tunturia. Ensimmäiset vastaantulijat olivat vasta lammen luona, joten reittivalinta oli varsin onnistunut. Näkymät huipulta olivat hienot, kelpasi katsella maisemia. Takaisin palasimme hieman eri jälkeä pitkin.


Viilennystauko Annikinlammella





Myssla ja Kelmi
Lepotauko

Ruskan merkkejä
4. retkipäivä, perjantai. Hyvä sää, tuulista, pari hassua pisaraa vettä, muuten aurinkoista. Ukko-Luoston valloitus. Luoston puolella reittimerkinnät oli huomattavasti vaillinaisemmat kuin Pyhällä. Alkupistettä etsimme tovin, kunnes huomasin maahan kaatuneet/kaadetut opasteet. Matkaan vain. Portaita oli joku reilut 500, ihan hyvä aamujumppa. Huipulla oli varsin ihastuttava säätutka pallottamassa kuin jättimäinen valkoinen sieni, nice.. Onneksi maisemat olivat kuitenkin taas kohdallaan. Emme lähteneet Torvisen suuntaan, vaan kohti Pikku-Luostoa ja Lampivaaraa. Ihan kiitettävästi oli rakkaa käveltäväksi, mie kävelin jäyhänä jököttävään katajanoksaan pahki ja muljautin nilkkani kivikossa. Koirat bongasivat tietenkin myös poron. Lampivaaralla polku muuttuikin sitten hiekkatieksi, joka jatkui parkkipaikalle asti.

Tästä se lähtee






Mökillä lepiä
 5. retkipäivä, lauantai. Aamulla pakkasimme kamat kasaan, siivosimme ja hyvästelimme mökin, ja hurautimme vielä yhdelle retkelle. Kiersimme Rykimäkurun reitin, joka vei meidät ensin jo tutulle Lampivaaralle ja sieltä Pyhälammelle, jonka jälkeen tavoitimme varsinaisen nähtävyyden eli Rykimäkurun, joka oli jokseenkin puiden peitossa, mutta vaikuttava rotko silti. Reitti olisi voinut olla paremminkin merkitty, joutui välillä vähän tuumaamaan oikeaa suuntaa. Autolle palattuamme alkoikin kotimatka.




Saiva kyllästyi jo posettamaan, huom. hihna vasemmalla..
Kokonaisuutena reissu oli varsin kiva. Osasin jo odottaa tiettyä turistirysämäisyyttä, mutta silti olin vähän pettynyt kuinka paljon joutui kävelemään soralla. Luoston reittien merkkauksille voisi myös tehdä jotain. Muuten en valita muuta kuin flunssaani! En tähän ladannut kaikkia kuvia, loput löytyvät täältä: klik.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Kävin vielä likkojen kanssa morjestamassa Niuniuta hihnalenkin merkeissä. Mukava oli nähdä tuttuja!