Valkoisten kukkien lohtu

Mukavasti sujunut viikonloppu sai surullisen käänteen myöhään eilen illalla, kun sain tiedon mummuni poismenosta. Istuin pitkän aikaa parvekkeella yksinäni, kunnes kuulin sipsuttelua ja tunsin jotain lämmintä ja karvaista jalkaani vasten. Saivahan se siihen ilmestyi, painautui jalkaani vasten ja katsoi silmiini. Uskomaton otus tuo miun Pikkumusta, se vaan tietää. Siinä se istui, kunnes mies saapui ja tarjosi omaa lohduttavaa olkapäätään.

Aamulla oli turta olo. Lähdin koirien kanssa ulos ja päätin pitäytyä aiemmassa suunnitelmassani ottaa kameran mukaan. Ja se kannattikin. Jostain syystä sain lohtua kuvatessani metsän siimeksessä pieniä yksinkertaisia kukkia.

Punaistakin eksyi joukkoon

Koirat nuuskuttelivat metsäisiä tuoksuja. Siinä missä Saiva osaa lohduttaa läsnäolollaan ja sanattomalla lämmöllään, niin Hiippa saa olemuksellaan hymyn huulille, vaikka olisi kuinka huono päivä.

Saivalla jäi punkin poiston jäljiltä paukama silmän yläpuolelle, ei sillä normisti ole raskaat luomet

Lauantaita!

Vapaapäivän kiireettömyys. Rauhallinen hellelenkki aamulla, ampiaisen häätäminen sisätiloista ja siitepölyn siivoaminen parvekkeelta. Breakfast at Tiffany's eikäkö balcony.

Koirat kyselivät, että eikö heillekin liikenisi aamiaista? Onko surkeampaa näkyä kuin tällainen nälkäinen karvakuono?

No olihan minulla mokomille leivän kantapalat kinkulla ja omenalla (aijai mitä herkkua!). Saiva miettii kuvassa, että pitäisiköhän ottaa katsekontaktia vai tehdä jotain ihan muuta, että herkun saisi.

Koskapa on tiedossa taas kuuma päivä, niin tiedossa on löhöilyä ja ehkä pieni kuvausretki luontoon, koska ketunleivät ja kielot kukkivat täyttä häkää(!), sekä tietysti jääkiekkoa. Meidän kisastudio näyttää tältä:

Lauma neitikoiria

Käväsimme männä torstaina tällaisella kokoonpanolla metsälenkillä:

Eli Raija hippasta vaille 1v, Alma 10kk, Hilpa rapiat 1v, Oili 4v 3kk ja Saiva 4v 9kk.

Melkoinen akkalauma siis ja vähän epäilin, että Saiva joutuu tyytymään hihnalenkkiin, koska matkassa oli niinkin saman ikäinen koira kuin Oili, jota ei oo koskaan tavattu. Mutta eipä mitä, Saivalla oli sanansa sanottavana vain Raijalle (piti vissiin näyttää kaapinpaikka?) ja muuten meni tosi hyvin. Oilin kanssa nuuskuttelivat ja Saiva totesi että selvä, tämä on tämmönen kaveri. Siinä sitten yhdessä hipsuteltiin menemään. Ei vanhemmat tytöt keskenään leikkineet, mutta toimeen tulivat varsin hyvin. Hienot mutiaiset meillä!

Oli sen verran mukava lenkkireitti, että Saiva-riiviökin sai olla vapaana pitkän matkaa. Käyskenneltiin varjoisassa kuusivoittoisessa metsässä ennen kuin saavuttiin rannalle, missä sitten pysähdyttiin ottamaan kuvia.

Mitäs me rillipäät

Murunen ♥

Raija

Ooops, äkkisyvä

Nou hätä

:P

Jonossa tullaan

Näin kadotaan

Keppileikkejä

Ketunpoika ♥

Herkkujonossa

Kaverukset

Satamakoirat

Matkustajasatama viime sunnuntaina.

Hiipalla juoksut loppununna. Tilasin punkkikarkoitteet likoille, sellaista kuin Symppis. Katotaan mikä on tän vuoden punkkisaldo noilla eväillä. Vielä en oo yhtään löytäny ja Saivan joudun pesemään ennen kuin karkoitteet niskaan laitan, joten koputtelenpa puuta. Verkkokaupasta tilasin Symppistä ja samalla tilasin Sam's Fieldin lamb&rice sapuskaa. Lukullus ainakin sopi molemmille, katotaan miten sopii Sampsa.

Lisäys 10.5.: Tänään puntarilla Saiva 12,9 kg (jee, ei oo päässy lihomaan sterkkauksen jälkeen!) ja Hilpa 11,5 kg.