Hiippa 6kk

Pilipali täytti eilen jo puolivuotta! Aika menee hurjan nopeaa, eikä penikka osaa vielä paljoa mitään perustaitoja kummempaa. Hups. Koosta ei mitään hajua, vaakaa en omista ja viime viikonloppuna kotikotona käydessä ei tullut mieleenkään pyörähtää puntarilla. Harmillista sinänsä, mutta minkäs teet. Tässä kuitenkin pikaisesti otettu kuva sankarista.

Eilen pikkulikka pääsi ihan ilman isosiskon turvaa riekkumaan kuukautta nuoremman lapinkoiran Raijan kanssa. Raijan isosisko Oili oli myös mukana ja välillä vähän nujuutti pikkutyttöjen kanssa, mutta pääasiassa Raija ja Hilippa pinkoivat kaksistaan pitkin mättäikköjä ja painivat ja juoksivat ja painivat ja juoksivat. Kamera ei ollut matkassa, kun oli niin hirvittävän harmaata ja sateista ja synkkää ja yäk. Mutta uudestaankin kyllä tavataan, josko sitten saisi kuviakin!

Huomenna aamusta lähdetäänkin - taas! - reissuun. Tällä kertaa ensin Pohjois-Karjalaan ja siitä sitten matka jatkuu kohti Kemiä ja Oulussakin piipahdetaan. Riittää taas hulinaa pörrökaksikolla.

Ensilumi ja vähän enemmänkin

Käväisin tuossa pörröjen kanssa kotikotona Kainuussa keskiviikkopäivästä sunnuntai-iltaan. Keskiviikkona meitä odottikin iloinen näky, sillä edellisenä yönä oli satanut ensilumi. Aina yhtä miellyttävää, kun valkoinen harso peittää harmaan maan. Ei sillä, tämä syksy on ollut tähän mennessä melko aurinkoinen. Saiva nautiskeli tietenkin täysin rinnoin lumesta tuttuun tapaansa kieriskellen, ensikertalainen Hiippa puolestaan oli sitä mieltä, että uutta ruokaa voi syödä napansa täyteen. Juupa juu.

Blogger raiskasi laadun. Hmph!

Perjantaina saatiin sitten roppakaupalla lisää lunta, noin parikymmentä senttiä. Kylläpä meillä olikin mukavaa tassutella lumisateessa, kokeilla kestääkö jäät ja jahdata lumipalloja (jälkimmäistä en kylläkään itse harrastanut). Tässä muutama kuva lauantailta, vaikka sää olikin niin harmaa, että hienot otokset jäivät haaveeksi.

Päästäisestä meinasi tulla Hilpan aamupala

Koli - huipulla tuulee

Lähdettiin sunnuntaina hieman extemporena Lieksaa ja Kolia kohti. Matkaa yhteen suuntaan on kuitenkin vain 160 km - ja sehän ole matka eikä mikhän! Niin, sunnuntainahan oli tarkoitus käydä Hiipan kanssa reeneissä, mutta tuli vieraita (ja ehkä pienenpieni unohdus..), joten näinpä nyt. Eipä sillä, ei ole tullut pitkään aikaan käytyä Kolilla, joten olihan se kiva muistutella itsellekin, että millaista siellä onkaan.

Oli vähän tuulista

11 kysymystä -haaste

Myssla ja Kelmi heittivät meitä haasteella. Tällainen on tehty joskus ennenkin, mutta haasteen luonteen takia kysymykset ovat erilaiset, joten vastailenpa niihin. En kylläkään taida laittaa haastetta eteenpäin, sori vain. Jutun kuvituskuvat ovat eiliseltä.

1. Mikä on koirasi lempilelu?

Saivan lempileluja ovat pallot, melkeinpä ihan sama millainen pallo. Pallo on påp. Hilpa näyttäisi pitävän enemmän pehmoleluista, varsinkin Saivan pentuajan människa-niminen ihmishahmoinen vinkulelu on tällä hetkellä kovassa huudossa.

 

2. Saako koirasi nukkua sängyssä? Miksi tai miksi ei?

Yöni nukun yksin. Saiks ja Hips nukkuvat sängyssä vain päivisin (jos nukkuvat), kun päiväpeite on paikoillaan, tosin aamuisin jompikumpi tai molemmat yleensä hyppää allekirjoittaneen viereen hakemaan aamurapsutuksia. Tämä järjestely nyt vain toimii: kumpikin koira nukkuu mielellään lattialla/omilla pedeillään ja mie taas arvostan hiekatonta ja edes suhtkoht karvatonta sänkyä.

3. Koirasi ärsyttävin tapa?

En tiedä voiko sitä nyt tavaksi sanoa, mutta Saivan ärsyttävin piirre on riistaviettisyys, joka on viimeisen vuoden aikana pahentunut merkittävästi (ennen ei etsinyt aktiivisesti jälkiä, vaan lähti riistan perään vain näöltä). Hilpa on vielä keskenkasvuinen, joten sitä ei voi vielä "tuomita", mutta tällä hetkellä se on onneton lenkille lähtijä ("onko pakko laittaa valjaat jos ei taho, enkä oikeastaan välitä siitä pannastakaan") ja sillä jää haukkuminen/pöhinä helposti päälle.

4. Millainen on lempilenkkireittisi ja miksi?

Ihan mikä tahansa, missä voi pitää koiria vapaana, eli joku metsikkö, missä ei kulje liikaa väkeä. Tällä hetkellä en uskalla Saivaa päästää irti nykyisiin lähimetsiimme yllä mainitusta syystä, mutta se on työn alla. Ja miksikö? - koska pidän kulkemisesta ilman remmejä.

5. Onko sinulla ja koirallasi yhteistä tapaa, joka saa vieraat (koiralliset tai koirattomat) katsomaan teitä kieroon?

Epäilen, että ainakin osa katsoo kieroon sitä, että annan Saivan pussata naamaani. Toinen seikka voisi olla se, että olen opettanut molemmat koirat hyppäämään itseäni vasten käskystä.

6. Mitä harrastusta haluaisit koiran kanssa kokeilla, muttet syystä tai toisesta voi?

Saivan kanssa agilityä. Periaatteessa sen kanssa voisi lajia kokeilla, mutta toisaalta en halua, koska jos molemmat sytyttäisiin lajiin, niin en siinä kuitenkaan uskaltaisi Saikkosen kanssa kisata. Lajitoiveita on Hilpan varalle suunnitteilla, mutta niistä en osaa vielä sanoa että onko joku sellainen, mitä ei voida kokeilla.

7.  Mikä on paras palkka sinulle ja koirallesi?

Paras palkka? Minulle paras palkka on se, että harrastuksissa/koulutuksessa huomaan lampun syttyvän koiran päässä, kun se hoksaa jutun juonen. Ja tietenkin se, että sekä minulla että koiralla on kivaa. Saivalle paras palkka on yhdessä tekeminen ja ruoka, Hilpalle ruoka.

 

8. Mikä on sinun ärsyttävin tapasi koirasi läsnä ollessa?

Minua itseäni ärsyttävä tapa on se, että tietyissä asioissa minulla on liian lyhyt pinna. Esimerkiksi tyhjänpäiväinen räkyttäminen ja hihnassa vetäminen nostaa verenpaineen kyllä välittömästi korkeuksiin ja sitten äyskähdän liian helposti. Sitä en tiedä, mikä minussa ärsyttää muita ihmisiä.

9. Millainen motto sopii koiraasi?

Mun mielestä blogin otsakkeessakin esiintyvä "hilpeästi sata lasissa" pätee molempiin koiriin. Jos erikseen ajatellaan, niin Saivan motto on selkeästi "täysii tai ei ollenkaan". Hilpan mottoa en oo vielä ehtinyt miettiä, kun se on niin nuori, mutta ehkä jotain "mitään en ymmärrä, mutta hauskaa on silti" -tyylistä.

10. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?

Kaikenlaisia luita ja raatoja nuo on löytäneet, mutta ei ne ole epämiellyttäviä toisin kuin eri elukkalajien ulosteet, joissa mokomat ehtivät kierimään.

11. Unohtumattomin hetki koirasi kanssa?

Niitä on lukemattomia Saivan kanssa. Yhdessä kuljetut polut, ala- ja ylämäet, ja pienetkin saavutetut tavoitteet ovat unohtumattomia. Hetket, kun kuljetaan pimeässä metsässä ja koira johdattaa minut tutulle polulle, tai kun istun laiturilla ja koira ilmestyy paikalle ja painautuu viereeni ja laskee pään syliin. Mutta myös se, kun eläinlääkäri ilmoitti, että Saivan kroppa ei ole täysin terve. Hilpan kanssa unohtumattomia hetkiä ei ole oikein ehtinyt vielä tulemaan.

Surku

Torstaina käytiin treffaamassa lapinkoirapoikaa nimeltänsä Surku (Jäätuulen Sherlock Holmes). Surku on Hilpaa kuukautta nuorempi, mutta jo isompi - itseasiassa taisi korkeudessa lähennellä Saivaa. Treffipaikaksi valikoitui Surkun lähikoirapuisto, jonne meiltä tuli noin 30 minuutin matka. Alunperin ajattelin, etten ota Saivaa mukaan, mutta miulle tuli menoja heti rehvausten jälkeen, joten Saikkonen pääsi mukaan, kun en muuten olisi ehtinyt sitä lenkittää. Puistossa onneksi olikin meidän lisäksi vain porokoira-mix, joka sattui olemaan uros. Myöhemmin puistoon tuli 8kk ikäinen bc-narttu, joka säikkyi pörrönaperoitakin puhumattakaan Saivasta, joka olisi halunnut ilmoittaa, että hän on tän puiston queen, eikä kukaan muu (aggressiivinen ei ollut, mutta bortsun omistaja säikähti koirien välistä keskustelua, joten lähdettiin pois). Nassikoilla oli mukavaa ja pikkumustakin innostui riekkasemaan (ja haukkumaan), harmittavasti päivä oli kovin hämärä, joten hyvästä yrityksestä huolimatta sain vain muutaman kuvan jotka kehtaan julkaista.

Ps. Saivalla alkoi juoksut 11.10., itselle muistutuksena. Ja näköjään en saa päivitettyä syystä tai toisesta sivupalkin Elämässä tapahtuu -kalenteria. Onkohan muilla samoja ongelmia bloggerin kanssa?

Surku ja lpk-miksaus

Surku ja Saiva

Hiipan ja kaverin yhteinen operaatio

Riekut ja reissaamista

Erkkarin ohessa pidettiin pidennetty viikonloppu. Perjantaina tosiaan lähdettiin Ouluun ja lauantaina suunnitelmissa oli talvikyläläisten kokoontuminen, mutta sitä ennen Hilpa ja Väpä-veli sekä Musto kävivät luovuttamassa verta Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Hilpa sieti verenvuodatuksen varsin hyvin, vähän nytkähti kun tunsi piston, mutta sitten oli ihan kivasti aloillaan. Nytpä on sekin hoidettu alta pois, hyvä me.

Illan alkaessa hämärtyä pakattiin hunnilauma autoon ja hurautettiin montuille tapaamaan Teppoa. Väpä olikin tullut jo aiemmin seuraksi, kun kasvattaja käytti sen verenluovutuksessa ja poitsu jäi yökuntiin kasviksen luokse. Muutama kuvatus, vaikka tosiaan alkoikin olla jo niin hämärä, että saalis jäi heikoksi.

Musto-poikakin innostui

Teppo ilakoi

Teppo

Väpä

Vanni ja Saiva

Sunnuntaina erkkarin jälkeen lähdinkin sitten oman lauman kanssa piipahtamaan Kemissä. Sielläpä ei olekaan tullut käytyä vuosiin. Ei meillä mitään ihmeellistä ohjelmaa ollut ja kamerakin jäi lenkeiltä matkasta, tylsä emäntäotus. Mutta nyt ollaan takaisin arjessa. Kiva oli reissu, kiitosta vain kaikille asiaan vaikuttaneille!

Syyserkkari

Sunnuntaina oli Hilpan ensiesiintyminen näyttelykehässä, vaikkakin kyseessä oli toki vain (pikku)pentuluokka. Olen omistanut lapinkoiran jo yli neljän vuoden ajan, mutta kertaakaan en oo vielä päätynyt erikoisnäyttelyyn asti, joten nyt kun sellainen järjestettiin entisessä kotikaupungissa Oulussa, niin tietysti sinne lähdettiin. Saivaa en missikisoihin ilmoittanut alunperin epävarman terveystilanteen takia, mikä ei sitten loppupeleissä olisikaan muodostunut esteeksi, mutta parempi näin: likka ei ole tainnut koskaan aiemmin olla yhtä karvaton.

Hipsuttimella meinaa olla vähän pöhinäkausi päällä ja aluksi se näyttelypaikalla Nallikarissa puhisikin muille koirille. Rauhoittui se kuitenkin aikansa pöllöiltyään - hyvä niin. Itse esiintyminen meni nätisti, ei edes hyppinyt ja pomppinut vallattomasti ja seistä pönöttikin tuon ikäiseksi varsin kiitettävästi. Ilmeisesti tuomarina toiminut Aila Lehmussaari olisi tykänny enemmän sivulta esittämisestä, mutta itse olen opettanut Hilpan seisomaan vapaasti, vaikka sillä ei häntä selällä pysykään. Narttupentuja oli paljon, joten ei ollut yllätys että Hilpa käteltiin heti alkajaisiksi ulos kehästä. Sepä ei meitä haittaa, arvostelu oli penskan näköinen ja penska käyttäytyi nätisti, joten meillä oli kyllä voittajafiilis.

Tässäpä Piipan arvostelu ja muutama kuva:
"Pieni ja kevyt. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä kovin kevytkuonoinen pää. Kokonaisuuteen hyvä raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu keveästi. Luonne miellyttävä."

Kuva: Mariella H.

Kuva: Mariella H.

Kuva: Elina S.

Hilpan sisko Nalle ja veli Väpä kävivät siis myös kehässä, ja Nalle käteltiin myös alkajaisiksi pihalle, mutta Väpsykkä sijoittui pienten urospentujen kakkoseksi. Hieno poitsu! Tässä molemmista Mariellan ottamat kuvat.

Nalle

Väpä

Mukavaa oli olla pitkästä aikaa näyttelyhulinoissa mukana, tuttujen tapaaminen on aina yhtä mukavaa. Seuraavan kerran meidät löytää näyttelystä todennäköisesti tammikuun jalostuspäiviltä. Mutta mitä muuta meidän pidennetyllä viikonloppureissulla tapahtui? - siitä lisää tuonnempana.

Uusilla poluilla

Tämä päivä valkeni harmaana, mutta otin kameran silti aamulenkille mukaan. Päivällä toki paistoi aurinko, kuinkas muutenkaan, mutta toisaalta: käveltiin metsän siimeksessä, joten ei arskasta nyt paljoa iloa olisi ollutkaan.

Meidän pakopaikka

 Posetus on tylsää.

H täytti muuttohulinoitten keskellä 5kk

Maisema pilkistää

Omat polut

Valmiit polut

Huomenna lähdetäänkin sitten vaihteeksi Ouluun. Tiedossa ainakin Hilpan sisarusten tapaamista ja lappalaiskoirien erikoisnäyttely, jonne Hilpa on ilmoitettu misseilemään.