maanantai 3. kesäkuuta 2019

Toukokuun loppu

Toukokuun loppu on kesän alku. Olin likkojen kanssa Kuhmossa muutaman päivän, hyväksikäyttäen sairaslomani, kun kesälomaahan minulla ei tänä vuonna ole. Sattui sateiset kelit, mutta ehdittiin kuitenkin nautiskella hieman mökkielämästäkin auringon hetken paistaessa.











Hilpalle on varattu "kyykontrolli" ja Saivalle samaan sysäykseen hammaskiven poisto. Pitkään pärjättiinkin ilman, mutta lipsuminen hampaiden harjaamisessa johti nyt sitten siihen, että käydään ihan putsauttamassa suuvärkki. Soosoo emäntäinen! Aatulle saatiin paikka taippareihin, syksymmällä ehkä sitten nome - ja mietiskellään luonnetestiäkin sille.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Kevään kuulumisia!

Onpas ollut kiireiset pari kuukautta! Yritämme päästä uuden elämän rytmiin, mikä ei ole ihan joka hetki ollut helppoa. Lähistön lenkkeilymaastot on kyllä kivat, ei tarvitse tossuja ja tassuja paljoa asfaltilla kuluttaa. Mökilläkin on ehditty käydä ihmettelemässä kevään tuloa.

Mökkimaastoja.




Kotoisia maastoja.



Aatun terveystarkastusten osalta selkäkin on terve, jes! Taipparit sen listalla seuraava suunnitelma. Tyttöjen kanssa harrastusrintamalla on ollut hyvin hiljaista. Hilpa kävi Maaningan luonnetestien yhteydessä hakuryhmässä tekemässä yhden harjoituksen, jossa todettiin että tarttis lisätä hallintatreeniä, kun meinaa likka tehdä itselleen töitä ja poukkoilla radalla miten huvittaa. Noh, jos nyt saadaan aikaiseksi aloittaa taas treenit, niin tietääpä mihin keskitytään. Motivaatio naperolla kyllä on kohdillaan. Muuten harrastusten suhteen kerään voimia ja yritän aloittaa taas tekemään edes jotain!

Hilpa täytti jo kuusi vuotta, järjetöntä. Vastahan se oli pentunen. Ikuinen napero se joka tapauksessa on.



Kevätpesu
Viime viikonloppuna käväistiin pitkästä aikaa Oulussa! Oltiin Emman luona, eli nähtiin Salli-mamaa ja Vannia, käytiin erämessuilla ja tietty lenkkeilemässä maailman parantamisen ohessa. Inha sattumus vaan osui kuin osuikin kohdalle, nimittäin KYY! Hilpan uteliaaseen nokkaanhan se tietenkin napsautti. Ensin katsottiin, että ehti väistää, mutta reilun tunnin päästä tapahtuneesta nenu alkoikin turpoamaan ja koiruus meni kipeäksi. Eipäs siinä sitten kuin sunnuntaina Oulun päivystykseen viideksi tunniksi istumaan ja koira tippaan. Tässä vaiheessa kyllä täytyy yhäti nostaa hattua Oulun kunnalliselle päivystykselle. Asiallista ja hyvää hoitoa, eikä hintakaan päätä huimannut: 175€ kaikkineen. No kipulääkkeitä hain apteekista reseptillä jälkihoitoa varten eli ne eivät sisältyneet tuohon, mutta varsin edullinen sunnuntaipäikkä.






Saiva oli mukana eläinlääkärissä, josta lähdimme sitten suoraan kotimatkalle heti, kun Hilpan vointi sen salli. Matkaa taitettiin tippapussin kanssa.



Nyt Hilpa voi hyvin. Pari päivää siinä meni, että turvotus laski ja olo normalisoitui, mutta nyt on onneksi ollut virkeänä. Käytän sen vielä verikokeissa ja kuunnellaan sydän ym. jälkitarkastusta. Ai niin ja itselleni muistiin, että huhtikuussa annettu Bayvantic kutitti varsinkin Hilpaa tosi kovasti!

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Muutto - taas!

Heipä hei!
Muutimme taas kerran, tällä kertaa paikkakuntakin vaihtui Kuopiosta Iisalmeen. Aika suuria muutoksia siis, työpaikkakin vaihtuu allekirjoittaneella. Käytännössä tämä tarkoittaa koirien yksinoloaikojen lyhenemistä, kun minun ja miehen työajat limittyvät. Jännittävää toki nähdä millaiseksi meidän treenit muodostuvat; ainakin lappalaiskoiraporukka on jokseenkin hiljainen näillä seuduin.

Muutto meni ihan hyvin koirien näkökulmasta. Muuttopäivän aamuna Saiva selvästi osoitti huolestumisen merkkejä (majaili pöydän alla läähättämässä), mitä se aiemmin ei ole tehnyt ja se on kuitenkin jo konkari mitä tulee muuttamisiin. Liekö ikä tekee tehtävänsä. Toisaalta se on viime kuukausien aikana stressannut ahtaita sisätiloja, joten se taustatekijänä saattoi myös olla hyvinkin suuri syyllinen. Ja mitä tulee noihin stressitasoihin, niin nythän meillä on isompi asunto, joten eiköhän mummonkin olo helpotu sen myötä! Tarkoitus olisi myös löytää piakkoin ihan oma huusholli - ja sitä myöten tulee vielä lisää tilaa.

Tämän viikon olen lomalla ennen uuden työn alkamista, joten minulla on aikaa kotiutua koirien kanssa ja kulkea niiden kanssa uusissa ympyröissä. Otetaan aika iisisti kuitenkin: keskitytään omaan porukkaan ja uusiin lenkkimaastoihin, katsotaan niitä harrastuksia sitten, kun arki alkaa rullaamaan. Tänään yritimme tutustua viralliseen koirapolkuun, mutta se olikin merkitty huonosti, joten päätin soveltaa. Sen seurauksena 3 km lenkki venyikin reilun 7 km mittaiseksi, mutta ainakin koirat ovat tyytyväisiä!

Aatu täytti kuun alussa kokonaiset kaksi vuotta ja kävi sen kunniaksi luustokuvissakin. Selkäkuvien lausunnot eivät ole vielä tulleet, mutta lonkat sillä on B/B ja kyynärät 0/0. Polvet ja silmät katsellaan siltä vähän myöhemmin, jalostusaikeitahan Aatulle ei ole.