maanantai 12. lokakuuta 2020

Nose workin alkeet

Saivan kanssa osallistuttiin 11.10 Iisalmessa järjestettyyn nose work -päivään, jossa oli ryhmä aloittelijoille ja päivän päätteeksi möllikisat.

Ollaan kokeiltu nosea ihan pikaisesti vuosi sitten lappalaiskoirien superpäivillä. Silloin tehtiin niin, että koira palkattiin kun se kosketti eukalyptushydrolaatti-tipan sisältävää purkkia kuonollaan, ensin niin että purkki oli kädessä, sitten se taidettiin laittaa vähän kauemmas jos oikein muistan. Juuri pidemmälle ei niin pikaisella aikataululla päästy. Ajatus nosen harrastamisesta kotona kuitenkin vähän virisi, mutta sitten kuitenkin jäi. Lähdettiin nyt kokeilemaan saisinko intoa päälle, vai käykö lajille kuten esim. geokätköilylle, joka ei vain temmannut mukaansa.

Kouluttamaan saapui Siilinjärveltä Oona Edelberg. Alkuun hän kertoi tiivistetysti nose workista lajina, mutta keskittyi sitten siihen mitä päivän aikana tehtäisiin. Opetuksesta voi lähteä liikkeelle hieman eri tavoin, mutta nyt aloitettiin sillä, että opetettiin koira syömään siivilöiden päältä (kouluttaja oli valmistautunut myös muihin tapoihin, jos näyttäisi ettei tapa jollekin yksilölle sovi, pointsit siitä!).

Ensin yksi siivilä maahan, sen päälle vähän nameja koiralle syötäväksi ja sitten uudestaan. Koiralle luotiin halu mennä siivilälle niin, ettei sitä päästetty siihen heti. Sitten lisättiin toinen siivilä, sitten kolmas jonon jatkoksi jne. 

Tämän jälkeen palattiin yhteen siivilään, jonka sisäpuolella oli nyt eukalyptuksen tuoksua huopatassussa. Siivilän päällä ei ollut ruokaa, vaan koira palkattiin siihen, kun se kävi koskettamassa siivilää kuonollaan. Kun tämä alkoi toimia, lisättiin soppaan yksi hajuton siivilä. Voi hyvänen aika miten tiukkaan piti mummokoiran pysähtyä tässä kohtaa miettimään. Siis kyllähän se muutenkin vähän katseli minua ja kouluttajaa (joka myös alussa huolehti namien tippumisesta), kun oli uusi laji ja vähän analysointiin taipuva eläin, mutta tässä vaiheessa se oikein seisahtui miettimään ja tuijottamaan siivilää. "Miksei nannaa heru?!" Minusta tuntui, että jokainen paikalla ollut olisi halunnut antaa aplodit, kun vihdoin Saiva siirtyi oikean siivilän luo ja sai palkan!

Kokeilimme myös pientä purkkia, jossa oli haju ja joka ei nyt sitten ollutkaan maassa vaan tarkoitus oli, että koira etsisi hajun myös seinästä. Saatiin siihen harjoitukseen ihan onnistuminenkin, mutta selvästi parempi saada vielä itsevarmuutta helpommalla treenillä.


Päivän päätteeksi jäin vielä seuraamaan mölliradan suorittaneen nollakoirakon suorituksen sekä kouluttajan oman koiran treenin samalla radalla.

Kaikki kuvat otti Helena Kumpulainen.

Tosi kiva päivä ja kouluttajaa voin suositella lämpimästi!

lauantai 29. elokuuta 2020

Suomen luonnon päivä

 Tänään se on! Ei me päivää varsinaisesti juhlita, mutta eilen juolahti mieleen, että voisin käydä likkojen kanssa nauttimassa aamiaisen lähimetsässä kun isäntä ja Aatu ovat metsästyshommissa. Sattui sitten sopivasti päiväkin kohdilleen moiselle piknikille.










Saiva 11v.

 Saiva saavutti 22. elokuuta jo 11 vuoden iän!


Korva kuuntelee oravaa


Juhlapäivänä me ihmiset kävimme Kuopiossa, mutta tuliaisina mummo sai herkkuja ja uuden pallon. Koska mummo tykkää palloista. ♥

Pikkuhiljaa joutuu miettimään millaisille lenkille ja retkille Saivan mukaansa ottaa. Kamalan reipas se on edelleen eikä haluaisi antaa periksi. Mutta kropan heikkoudet alkavat jo tehdä tehtäväänsä, pakko se on myöntää. Ei mitään mullistavaa romahdusta ole voinnissa kuitenkaan ollut, joten tavoitteena vielä taata Mustasurmalle hyviä eläkepäiviä.