maanantai 25. maaliskuuta 2019

Muutto - taas!

Heipä hei!
Muutimme taas kerran, tällä kertaa paikkakuntakin vaihtui Kuopiosta Iisalmeen. Aika suuria muutoksia siis, työpaikkakin vaihtuu allekirjoittaneella. Käytännössä tämä tarkoittaa koirien yksinoloaikojen lyhenemistä, kun minun ja miehen työajat limittyvät. Jännittävää toki nähdä millaiseksi meidän treenit muodostuvat; ainakin lappalaiskoiraporukka on jokseenkin hiljainen näillä seuduin.

Muutto meni ihan hyvin koirien näkökulmasta. Muuttopäivän aamuna Saiva selvästi osoitti huolestumisen merkkejä (majaili pöydän alla läähättämässä), mitä se aiemmin ei ole tehnyt ja se on kuitenkin jo konkari mitä tulee muuttamisiin. Liekö ikä tekee tehtävänsä. Toisaalta se on viime kuukausien aikana stressannut ahtaita sisätiloja, joten se taustatekijänä saattoi myös olla hyvinkin suuri syyllinen. Ja mitä tulee noihin stressitasoihin, niin nythän meillä on isompi asunto, joten eiköhän mummonkin olo helpotu sen myötä! Tarkoitus olisi myös löytää piakkoin ihan oma huusholli - ja sitä myöten tulee vielä lisää tilaa.

Tämän viikon olen lomalla ennen uuden työn alkamista, joten minulla on aikaa kotiutua koirien kanssa ja kulkea niiden kanssa uusissa ympyröissä. Otetaan aika iisisti kuitenkin: keskitytään omaan porukkaan ja uusiin lenkkimaastoihin, katsotaan niitä harrastuksia sitten, kun arki alkaa rullaamaan. Tänään yritimme tutustua viralliseen koirapolkuun, mutta se olikin merkitty huonosti, joten päätin soveltaa. Sen seurauksena 3 km lenkki venyikin reilun 7 km mittaiseksi, mutta ainakin koirat ovat tyytyväisiä!

Aatu täytti kuun alussa kokonaiset kaksi vuotta ja kävi sen kunniaksi luustokuvissakin. Selkäkuvien lausunnot eivät ole vielä tulleet, mutta lonkat sillä on B/B ja kyynärät 0/0. Polvet ja silmät katsellaan siltä vähän myöhemmin, jalostusaikeitahan Aatulle ei ole.




perjantai 25. tammikuuta 2019

Ennen pakkasia

Tammikuun alussa kävimme Sannan, Oilin, Raijan ja Lempin kanssa testaamassa jään kantavuutta. Hieman haastavalta tuntui, kun jään päällä oli reilusti vettä ja muutenkin oli epävarma olo kantavuudesta, joten jatkoimmekin matkaa eri reittiä pitkin. Rannan tuntumassa uskallettiin kuitenkin riekuttaa koirat ja siinä sai muutaman kuvankin napattua pitkästä aikaa.





















lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulumme

Joulumme oli vallan herttainen. Aiemmista vuosista poiketen päätimme vuokrata pyhäpäiviksi mökin mahdollisimman rauhalliselta paikalta, kuitenkaan joutumatta ajamaan ihan hirvittäviä matkoja. Päädyimme Rokualle, kansallispuiston tuntumaan. Mökkimme vieressä oli toinen mökki, jossa oli rauhalliset majoittujat, muuten saimme olla ihan keskenämme: minä, J ja koirat. Niin ja muutama hiiri välikatossa. Hieman erilainen joulu siis, kun ei vietettykään sitä perheidemme parissa, mutta varsin tervetullut rauhoittuminen oli tähän vuoden loppuun.

Muutamia kuvia otin ulkoiluilta. Varsin hämärää oli, kuten usein joulukuussa, mutta annoin hämärän fiiliksen jäädä kuviin. Oma tunnelmansa siinäkin, vaikka tiettyjä haasteista valon puute kuvaamiseen aiheuttaa tietenkin.

No nämä kaksi kuvaa sisältä. Mökissä oli hillittömän iso varaavaksi tarkoitettu uuni/takka, mutta alkoi lämmetä kunnolla vasta lähtöpäivänä eli kolmen päivän lämmittelyjen jälkeen. Tunnelmaa kyllä oli.



 Sitten ulkoilua, kuvat aatolta, joulupäivänä nakkeli lunta vaakatasossa, niin kameran jätin mökkiin.



























Leppoisaa vuoden vaihtumista blogin lukijoille - ja kaikkea hyvää vuodelle 2019!