lauantai 9. kesäkuuta 2018

Huuhkajankierros


Saatiin houkuteltua Sannan lauma mukaan retkelle! Pakattiin siis koirat ja kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja hurautettiin Varpaisjärvelle Huuhkajankierrokselle. Kyseessä on n. 6 km rengasreitti näteissä maisemissa, on vesistöä eri muodoissaan, suota ja harjumaisemaa.

Lempi täytti kuluneella viikolla jo 5 kk!



Harmillisesti kyseessä olikin jokseenkin suosittu paikka. Parkkipaikalle kurvatessamme ensimmäisenä nenän edessä seistä törötti bussi.. Lisäksi parkissa oli useampi muukin auto, joten väenpaljoutta tiesimmekin sitten odottaa. Matka taittui ihan hämmästyttävän ripeästi! Noin puolivälissä sijaitseva laavu tupsahtikin eteemme nopsaan. Sieltä oli juuri lähtenyt mainittu bussilastillinen porukkaa, ja heidän sijalleen asettunut toinen suurempi seurue.




Eväinä oli Sannan leipomia sämpylöitä(!), rieskoja ja mun leipomaa mustikkapiirakkaa, omenoita, pähkinöitä, mehua ja teetä termarista. Rieskat kinkkuine ja juustoineen oli tarkoitus lämmittää folion sisässä nuotion päällä, mutta tulipaikan ritilä oli rikottu eikä mukana ollut halsteria. Yritin lämmittää rieskoja sitten nuotion reunuskivellä, mutta eihän se oikein onnistunut, joten söimme ne kylminä. Harmitti, kun eväshetki vähän epäonnistui, mutta sellaista se joskus on.

Kaunis puro laavun lähellä.

Suon laidalla pysähdyttiin kuvaamaan koiria. Saivahan tosiaan sai toukokuussa ensimmäistä kertaa ikinä kesälookin, kun totesin ettei siitä harjaamalla, pesemällä ja harjaamalla irtoa villaa nimeksikään. Asunnossa oli toukokuun helleaallonkin aikaan suht viileää, mutta muori läähätteli jatkuvasti. Päädyin siis lainaamaan kaverilta koneen ja J:n kanssa nykäistiin mummukka parin sentin karvaan. Onpa ollu koiralla helpompaa! Villa ei edelleenkään irtoa, vaikka olen välillä harjaillut. Huh.



Saiva, Hilpa, Oili, Lempi ja Raija
Lempi-lapsukaisesta piti toki ottaa kuvia. Ja äiteestä ja tyttärestä myös! Energinen naketti, tykkään kovasti! Mitä jos nyt vähän vaatii keskittymiskykyä, mutta sitä voi harjootella.



Lihansyöjäkasvi!




Oli mukava pikku retki! Luonnonrauhastakin saatiin nauttia, vaikka väkeä omaan makuun olikin liikaa. Mukavia ihmisiä, koiria ihasteltiin paljon, mutta kun ei näille retkille lähde ihmisiä katselemaan.. Katsotaan mihin seuraavaksi päädytään, muutama päiväretki olisi suunnitteilla tälle kesää.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tiimi fyssarilla

Eilettäin kävimme Siilinjärvellä eläinfysioterapeutin vastaanotolla. Saiva on käynyt Susannan käsittelyssä kolmisen vuotta sitten ja Hilpa kävi taannoin Susannan ja dobo-ohjaajan yhteisvastaanotolla. Saivan tilanne oli aikakin tsekata uudestaan ja Hilpan halusin käyttää, kun tiineys kuitenkin rasittaa kroppaa jonkin verran. Sen lisäksi mama otti mittaa kaatuneesta puunrungosta heti mammalomalta paluunsa jälkeen, joten sekin oli ihan hyvä tarkistaa, ettei tärskäys ole mitään aiheuttanut. Myös Aatu lähti mukaan hakemaan vinkkejä mitä nuoren pojan kanssa kannattaisi ottaa huomioon, jotta siitä tulisi isona vahva metsästyskoira.

Saivalla oli ristiselän tienoo melkoisen jumissa, mikä on jo ihan omakin vika, kun olen ollut olevinaan niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa istahtaa mummukkaa hieromaan. Selän jumit ovat aina kuitenkin pysyneet kurissa säännöllisellä hieronnalla, joten sille on vaan järjestettävä aikaa. Myös jumppailut ovat jääneet vähemmälle, mikä näkyy reisilihasten katoamisena. Huonot reisilihakset heijastavat valitettavasti polveen ja varsinkin vasen polvi on löysempi kuin aiemmin, minkä olen itsekin pistänyt merkille hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Takajalkojen tilanne on toki syyllinen selän isoon jumiin, koska selkä kuormittuu enemmän, kun takaset eivät tee niille tarkoitettua työtä. Lähdetään siis nyt järjestelmällisemmin kehittämään reisilihaksia. Jumppaohjeiksi saatiin tuttu hidas ylämäkikävely ja tasapainotyynyjen kanssa puuhastelu - varsinkin takajalkatargettina, mitä itseasiassa aloinkin opettemaan koirille hetki sitten. Myös tasapainolauta olisi hyvä, kun se on kova alusta, jolla polvet ei pääse muljuamaan (muistiksi itselle: laita tyyny tms etujalkojen alle, jotta selkälinja pysyy suorana). Semmoinen menee hankintalistalle. Lisäksi opetellaan ottamaan sivuaskelia harjanvarren yli (sivuaskelet ovat helposti hissuttelevia/hiihtäviä, joten esteellä luodaan askeleeseen korkeutta. Saivan tapauksessa esteen pitää olla hyvin matala, koska korkeissa jalkojen nostoissa polvi luksoi.) Kokeillaan josko näillä konsteilla mummo saataisiin parempaan kuosiin - ja pysymään luonamme vielä hieman pitempään.

Hilpalla oli tyypilliset synnyttäneen nartun jumit lavoissa ja ristiselässä. Selkälihakset olivat vähän kärsineet mammalomailusta, joten kunhan pururadat sulaa niin pitää järjestää Hilpalle kahdenkeskistä aikaa, että lähdetään hölkkälenkille, missä mama saa ravata ja vahvistaa selkää. Tehdään myös kahdeksikkoharjoitusta jalkojen välissä (hitaasti ja pää selän jatkeena, mun jalkoja nuolevaa liikettä, takamus ei saa heittää kauas), jolla pidetään lapojen seutu ja ristiselkä auki. Myös Hilpalle alan ottamaan noita Saivan harjoituksia, että tietoisuus takajaloista - ja sitä myötä niiden käyttötehokkuus - lisääntyy.

Aatulla ei juuri mitään ollut, hieman jotain muokattavaa selän ja reisien alueella, mutta se oli lähinnä "lihasten kasvua valmistelevaa" -käsittelyä. Ranka oli aavistuksen mutkalla, joten se oikaistiin myös. Aatulla on hieman ulospäin harittavat takaset, mutta fyssari ei ollut tästä huolissaan, vaan piti todennäköisenä, että asento korjaantuu, kun reidet vahvistuvat. Aatulla on pitkä selkä, mikä pitää ottaa huomioon ja lisätä sillekin ravilenkkejä (eli isäntä pääsee hölkälle!), jotta selkä vahvistuu ja sitä kautta ryhti pysyy hyvänä. Fyssari sanoi, että eipä nuo tytöille annetut jumppavinkit tietenkään hukkaan menisi ukkelillakaan, joten eiköhän Aatukin tule ainakin tasapainotyynyillä jonkin verran keikkumaan.

Saiva sai suosituksen tulla käymään vielä tämän vuoden puolella uudelleen, nuoremmat saivat "vapauttavat" lausunnot. Kaikki käyttäytyivät mainiosti. Saivaa vähän jänskätti alkuunsa, kun kuvitteli että tultiin eläinlääkäriin(!), mutta se on niin kiltti, että hyvin sai makuulle ja siinäpä se jännityskin hellitti, kun huomasi, ettei mitään kamalaa tapahdukaan. Hilpa ei olisi alkanut makuulle millään, kumma kyllä, mutta hyvin sekin sitten rauhoittui käsittelyyn, eikä ollut mikään kiire nousta, kun fyssari oli valmis. Aatu saa erityismaininnan kultaisesta käyttäytymisestään! Vaikka ulkona fyssari aiheutti vähän epävarmuusurinoita, niin rauhoittui nopsaan ja tosi nätisti malttoi tuon ikäiseksi käyttislabbikseksi pötkötellä käsiteltävänä. Hieman toki piti tylsyyttä valittaa ääneen, mutta ei sentään sinkoillut joka suuntaan!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kevään erkkari

Saiva kävi tuossa Siilinjärven puolella kevään erikoisnäyttelyssä. Ekaa - ja todennäköisesti myös viimeistä - kertaa veteraanikehässä. Minun rakas mummeli. Tuomari vaihtui, mutta ei peruttu menoa. Tuomarina siis Hannele Jokisilta ja näin hän saneli:

"Erinomainen tyyppi. Aavistuksen pitkä kuono. Hyvä eturinta ja sopivat etukulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Vankka runko. Hieman avoimet takakulmaukset. Erinomainen turkin laatu. Hyvä luonne. Hyvät sivuliikkeet, aavistuksen kapea takaa."

Ja tuloksena siis VET ERI. Olen tyytyväinen erityisesti käyttäytymiseen - ja siihen, että tästä Sannan ottamasta kuvasta huomasin, että Saiva oli ihan oikeasti jumissa (selkälinja). Fyssarihan homman sitten korjasikin piakkoin tästä.