tiistai 17. maaliskuuta 2020

Saiva eläinlääkärissä x 2

Saivan kanssa käytiin viime viikon keskiviikkona Iisalmen klinikalla suun hoidon merkeissä. Tärkeimpänä toimenpiteenä oli poistaa ienpatti, joka oli kasvanut oikealle alas parin poskihampaan väliin. Patti ei hirveän iso ollut, mutta tuntui häiritsevän välillä syömistä, sillä esim. nahkaluun pureskelu sai patin herkästi vuotamaan, joten oli ihan aiheellista poistaa se häiritsemästä. Lisäksi röntgenkuvattiin koko purukalusto, sillä Saivalla on jo jonkin aikaa ollut pieni lohkeama poskihampaassa ja sen poistamista on arvuuteltu aina kun lääkärissä on ollut käyntiä. Oireilemattomuuden takia ei sitä kuitenkaan ole tehty.

Lopputulemana ell päätyi patin lisäksi poistamaan kaksi takimmaista M-hammasta vasemmalta alhaalta. Sieltä löytyi paikallisesti parodontiittia, mikä oli poiston syy. Epäilyksen alainen poskihammas sai kuitenkin jäädä, sillä juuriyhteyttä ei löytynyt instrumentilla, eikä röntgenissäkään näkynyt mitään muutoksia. Patti puolestaan saatiin siististi pois eikä sen kohdalla näkynyt rtg-kuvissa mitään häiritsevää eikä toisaalta myöskään mitään selittävää tekijää. Päädyin olla lähettämättä pattia patologille. Samalla poistettiin myös toki hammaskivi.

Hammasoperaation jälkeen töttöröö

Toimenpidettä seuraavina kolmena päivänä S sai säännöllisesti kipulääkitystä ja sitten maanantaina, eli eilen, käytiin uudestaan klinikalla; tällä kertaa aloitettiin Cartrophen-kuuri. Ajatus on meidän fyssarilta lähtöisin: hänen käsittelyssään lonkan alue tuntui siltä, että kuuria voisi kokeilla, jotta "rattaat jaksaa pyöriä". Ajatuksella, että kuuri aiemmin on paremmin kuin myöhemmin. Vuosien mittaan olen oppinut kunnioittamaan vakifyssarin mielipidettä JA kun koiran polvet on kuitenkin löystyneet niistä parhaista vuosista, niin eipä tuosta kuurista ainakaan mitään haittaa ole. Eka pistos saatiin ell:ltä ja seuraavat kolme pistän itse kotona viikon välein. Katsotaan mikä vaste on ja sen mukaan mietitään jatketaanko pistoksia ja millä rytmityksellä.

Cartrophen-käynti kaikkineen maksoi 84 € ja hammashoito kotona annettavaa kipulääkitystä lukuunottamatta 357 €.

Hiljaiseksihan se vetää, kun 10,5-vuotiaalla on vähän kaikenlaista kremppaa. Onhan Saikkonen hirvittävän virkeä ja liikkuu mielellään, joten koitan nyt tukea sitä niin kauan kuin se on järkevää ja toivon että vaste on hyvä. Onhan mummukka jo elänyt kauemmin kuin alkuun pelkäsin, joten kiitollisia ollaan jokaisesta yhteisestä päivästä. ♥<3 p="">

Kevät iloittelua

Käytiin männä lauantaina (14.3.) Siilinjärvellä moikkaamassa Sannan laumaa lenkin ja teehetken merkeissä. Kylläpä olikin lystiä porukalla! Oma kamera ei ollut mukana, mutta luvan kanssa lainasin tähän Sannan ottamia kuvia.

































sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Lauma fyssarilla

Lauantaina toteutettiin pieni "päivämatka" Siilinjärvelle, kun olin varannut koko poppoolle fysioterapiaan ajan.  Klo 14 lähdettiin ajamaan ja kotona oltiin hieman ennen klo 19, joten ihan hyvä rupeama. Saiva selvästi oli ammattilaisen kosketuksen tarpeessa, mutta muutkin halusin käyttää tsekattavana kun edellisestä käynnistä oli jo melkein kaksi vuotta ja tänä talvena on ollut pitkät ajanjaksot todella liukasta.



Saivaa olen tässä pienesti hieroskellut kotona silloin tällöin ja saanut siltä avattua lavasta pienen jumin. Selässä oli selvästi jotain isompaa ja selkälinjassa alkoikin näkyä köyryyttä. Jumia löytyi lanteen seudulta ja hännäntyvestä, jälkimmäinen olikin selvästi kipeä paikka, kun pää nousi alustalta kun fyssari sitä muovasi. Myös sisäreisistä löytyi kireyttä, mitä en itse ollutkaan hoksannut (note to self, opettelepa tunnustelemaan myös se alue!). Jokaiselle koiralle oli varattu 55 min, mutta Saivan kohdalla meni hieman yli tunti jopa. Uusia jumppavinkkejä ei saatu, samoilla mennään kuin mitä aiemminkin ohjeistettiin tekemään eli: takajalkatarget, sivuaskelet harjanvarren yli sopivalla korkeudella ja muukin astelu varsien yli. Ja jos löytyisi sopiva tasapainolauta, niin sekin olisi ihan näppärä.

Saiva liikkui fyssarin silmään ihan kivasti ja itseasiassa paremmin kuin mitä olisi uskonut, kun sitten lähti koiraa kopeloimaan. Mutta kun tänä aamuna katsoin sitä aamulenkillä niin olihan siinä selvä ero kuitenkin. Rennon näköistä ravia meni ja selkälinjan rentoudessa oli selvä muutos. Saivalla on ensi viikolla aika eläinlääkäriin suun hoitoon niin kysäisen samalla olisiko sille aika aloittaa Cartrophen-kuuri. Fyssari oli vähän sitä mieltä, että kun lonkkien seudulta aristusta löytyi, niin Saiva voisi siitä hyötyä.

Hilpa oli seuraavana vuorossa. Sillä ei lapojen takana ollut mitään mainittavaa, kuten viimeksi mammaloman jälkeen oli, joten se selvästikin oli suoraan tiineysvatsasta johtuvaa kuten silloin jo arveltiin asian olevan. Lanteen seudulta, alaselästä löytyi kireyttä, mitä oli viimeksikin. Se taitaa olla tälle koiralle aika ominainen paikka, ehkä rakenteen takia. Hilpahan peitsaa herkästi silloin kun on kiinni ja nykyisillä lenkkimestoilla se joutuu olemaan enemmän kiinni kuin aiemmin, mikä varmaan osin vaikuttaa tähän. Flexissä se paljon kulkee, mutta monesti se laukkaa hihnan päähän..

Hilpalle saatiin yksi vinkki täsmävenytykseksi ongelmakohtaan, niin otetaan se meidän jumppaohjelmistoon mukaan. En osaa sitä tässä oikein tyhjentävästi selittää (etuosa korokkeella, siitä kurottaen venytys), mutta koitan videoida sen joskus.

Aatu oli vuorossa viimeisenä. Fyssari totesi, että se on kivasti saanut lihasta varsinkin reisiin, mutta selkä on vielä vähän vaiheessa ja toivoi että sinnekin alkaisi vahvuutta tulemaan. Se kun on niin mahoton tavarajuna, että olisi kyllä suotavaa ihan oikeastikin. Ravilenkeillä se jo käy, pitää ensi kesänä uittaa sitä enemmän, josko siitä olisi apua. Aatu oli muuten hyvässä kunnossa, mutta vasen jalka ei alun venyttelyissä noussut niin korkealle kuin oikea. Sitä kireyttä fyssari sitten availi ja olikin arka kohta, kun ihan murina pääsi Potulta. Helpotti kyllä selvästi käsittely ja lopun venyttelyissä ei mitään puolieroa ollut havaittavissa. Aatulla on B/B lonkat ja terveeksi kuvattu selkä, joten suoraa syytä ei siltä osin tälle keksitty. Viime viikolla se juostessaan järven jäällä kyllä jarruttaessaan pyllähti toisen lonkan varaan, kun liukastui, joten se on valistunein arvaus. Oli se sen verran kovan näköinen tärskäys, että muistan ajatelleeni, että onneksi on jo aika varattu fyssarille.

Saivan käytän ehkä ennen kesää vielä toistamiseen huollossa, riippuen nyt vähän miltä sen elo ja olo näytästää. Muut saavat elää elämäänsä ilman fyssaria ellei mitään ihmeellistä tule vastaan.