sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Plikka
Ulkoilutettiin tänä aamuna Saivan lisäksi kameraakin, kun sää suosi. Muutama kuvatus siis likasta, jolla ikää on 1v 5kk 8pvä.
torstai 27. tammikuuta 2011
Jekutin
Tänään lähettiin kattoon Jekku-poikaa. Pitkästä aikaa!
Jekku on kovin miehistynyt ja se onkin menossa näyttelyyn lauantaina.
No okei, on Jekutin ilman kuolakuura-kuorrutusta komeempi.
Tapaaminen oli erittäin sivistynyt. Vähän vain sniffailtiin takamuksia.
Mutta sitten meikätyttö päätti, että jo saa tämä hissuttelu riittää! Hyökkäsin pahaa-aavistamattoman Jekun kimppuun.
Siinä me sitten painittiin ja nujuttiin.
Tanssahdeltiinkin välillä. Oli aivan huisin hauskaa.
Mutta sitten Jekku kerto, että alkaa väsyttää.
Ja ukkeli alko vaan makoilemaan!
Aattelin, ettei tällanen peli vetele ja kävinkin asiallisesti ilmoittamassa, ettei tänne asti tultu uinumaan.
Jekutin onneksi ymmärsi ja leikki jatkui.
Jekku on tosi hyvä tanssahtelemaan. Mieheksi.
Painiskeltiinkin vielä. Kaverilla alko vähän hormoonit hyrräilemään, eikä se uskonu vaikka kuinka piippasin ja yritin kertoa, ettei nyt oo oikee hetki.
Lopulta mä päätin, että olkoon, rupesin maate ja annoin häiskän touhuta.
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tosi kivaa. Toivottavasti piakkoin nähdään uudestaan!
Tapaaminen oli erittäin sivistynyt. Vähän vain sniffailtiin takamuksia.
Mutta sitten meikätyttö päätti, että jo saa tämä hissuttelu riittää! Hyökkäsin pahaa-aavistamattoman Jekun kimppuun.
Ja ukkeli alko vaan makoilemaan!
Jekutin onneksi ymmärsi ja leikki jatkui.
Jekku on tosi hyvä tanssahtelemaan. Mieheksi.
Lopulta mä päätin, että olkoon, rupesin maate ja annoin häiskän touhuta.
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tosi kivaa. Toivottavasti piakkoin nähdään uudestaan!
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Koiran kuivamuonaruokinta
Vaikken itse aina söisi kaikkien ravitsemussuositusten mukaan, haluan kuitenkin, että koirani syö sille sopivaa ruokaa. Olenhan vastuussa Saivan elämästä ja elämänlaadusta. Ideaalisin tilanne olisi barffaus, mutta koska olen opiskelija, pakastimeni on pieni ja olen loppujen lopuksi suhteellisen laiska, niin kuivaruoka lisukkeineen on enemmän meidän juttu. Olen käynyt kasvattajan peruskurssin, luen kurssimateriaalia jatkokurssia varten ja opiskelen eläintenhoitajaksi, joten ruokintaan tulee pakosti kiinnitettyä huomiota. Lukemani materiaalin pohjalta ajattelin kirjoitella kuivamuonan valintaperusteitani ylös. Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Ja alla olevat jutut koskevat nimenomaan täysikasvuista koiraa, kasvavien koirien ja kantavien/imettävien narttujen ruokinta on täysin oma juttunsa.
Ruoan pitää sisältää ensinnäkin lihaa. Tuoteselosteeseen lihan tulee olla merkittynä ensimmäisenä. Jos säkin kyljessä lukee "lammasjauho" jätän säkin varmasti hyllyyn. Lammaslihajauho on paljon parempi juttu, sillä silloin pelkästään liha on jauhettu, eikä mukana ole karvoja ja sisälmyksiä ynnä muuta mielenkiintoista, jotka alentavat ravintoarvoa.
Usein tuoteselosteessa lukee heti lihan perässä vaikkapa riisi. Se on ok, mutta jos heti kolmantena seuraa riisilese ja neljäntenä riisijauho, niin tuote jää hyllyyn. Riisilese + riisijauho + riisi = sikana riisiä, mahdollisesti enemmän kuin lihaa. Ei hyvä siis.
Lisäksi ruoan pitää sisältää energiaa. Totta kai. Muuntokelpoinen energia on luku, joka nykyään taitaa löytyä useimpien muonasäkkien kyljestä. Energiaa pitää saada tarpeeksi, vähintään 1600 kilojoulea. Tästä rasvaa tulisi olla vähintään 13 %. Koiran elimistö käyttää rasvan hyödykseen eri tavalla kuin ihmisen ja rasvat ovatkin koiran tärkein energianlähde.
Proteiineja eli valkuaisaineita (liha, kala, kana, maitotuotteet) 22 %. Valkuaisaineet ovat kudosten rakennusaineita ja ylimäärä käytetään energianlähteenä. Eläinperäinen valkuainen sulaa elimistössä hyvin, kasviperäinen heikommin. Varsinkin pennun kohdalla valkuaisten laadun ja määrän suhteen saa olla tarkkana.
Hiilihydraatit (joihin kuuluu myös kuidut) eivät ole niin välttämättömiä, mutta niitäkin on hyvä olla suoliston toiminnan kannalta. Riittävä määrä on noin 5 %, pennut ja imettävät nartut asia erikseen. Lihaville koirille määrää voi lisätä jopa 15 prosenttiin, jotta paino lähtisi laskuun.
Kalkkia ja fosforia elimistö tarvitsee pääasiassa luuston rakennusaineiksi. Kalkkia pitäisi olla 1,1-1,4 % ja fosforia 0,9-1,1 %. Koira tarvitsee myös kaliumia, magnesiumia, natriumkloridia, sinkkiä, seleeniä, rautaa jne.
Ihmisten tavoin myös koirat tarvitsevat vitamiinia, joten kuivamuonien kohdalla on tärkeää säilyttää muona säkin ohjeiden mukaisesti. C-vitamiinia muodostuu tutkimusten mukaan tarpeeksi koiran elimistössä. Rasvaliukoisten (A, D, K ja E) vitamiinien kohdalla kannattaa muistaa, että ne eivät poistu elimistöstä virtsan mukana ja voivat näin aiheuttaa yliannostuksen. Lisävitamiinien antamista kannattaakin harkita tarkkaan, sillä yleensä kuivamuonissa vitamiineja on riittävästi.
Jokainen koira on aina yksilö. Aktiivisten koirien ravinnontarve on erilainen kuin kotikoirien. Metsästyskaudella hirvikoiran ravinnontarve on erilainen kuin lepokaudella. Nykypäivänä on valtavasti ylipainoisia koiria, joiden ravinnontarve on jälleen erilainen kuin normaalipainoisella koiralla. Oman koiran hyvinvointia kannattaa tarkkailla; ulosteen laatu ja määrä (on kuitenkin terveellistä, että ulostetta tulee, eikä tule pyrkiä siihen, että maahan tupsahtaa isoltakin koiralta vain pieni kikkare). Ihon ja turkin hyvinvointia kannattaa myös pitää silmällä sekä tietysti oksentelua ja ripulointia.
Otan enemmän kuin mielelläni lukijoilta kommentteja vastaan kommenttilootaan.
Ruoan pitää sisältää ensinnäkin lihaa. Tuoteselosteeseen lihan tulee olla merkittynä ensimmäisenä. Jos säkin kyljessä lukee "lammasjauho" jätän säkin varmasti hyllyyn. Lammaslihajauho on paljon parempi juttu, sillä silloin pelkästään liha on jauhettu, eikä mukana ole karvoja ja sisälmyksiä ynnä muuta mielenkiintoista, jotka alentavat ravintoarvoa.
Usein tuoteselosteessa lukee heti lihan perässä vaikkapa riisi. Se on ok, mutta jos heti kolmantena seuraa riisilese ja neljäntenä riisijauho, niin tuote jää hyllyyn. Riisilese + riisijauho + riisi = sikana riisiä, mahdollisesti enemmän kuin lihaa. Ei hyvä siis.
Lisäksi ruoan pitää sisältää energiaa. Totta kai. Muuntokelpoinen energia on luku, joka nykyään taitaa löytyä useimpien muonasäkkien kyljestä. Energiaa pitää saada tarpeeksi, vähintään 1600 kilojoulea. Tästä rasvaa tulisi olla vähintään 13 %. Koiran elimistö käyttää rasvan hyödykseen eri tavalla kuin ihmisen ja rasvat ovatkin koiran tärkein energianlähde.
Proteiineja eli valkuaisaineita (liha, kala, kana, maitotuotteet) 22 %. Valkuaisaineet ovat kudosten rakennusaineita ja ylimäärä käytetään energianlähteenä. Eläinperäinen valkuainen sulaa elimistössä hyvin, kasviperäinen heikommin. Varsinkin pennun kohdalla valkuaisten laadun ja määrän suhteen saa olla tarkkana.
Hiilihydraatit (joihin kuuluu myös kuidut) eivät ole niin välttämättömiä, mutta niitäkin on hyvä olla suoliston toiminnan kannalta. Riittävä määrä on noin 5 %, pennut ja imettävät nartut asia erikseen. Lihaville koirille määrää voi lisätä jopa 15 prosenttiin, jotta paino lähtisi laskuun.
Kalkkia ja fosforia elimistö tarvitsee pääasiassa luuston rakennusaineiksi. Kalkkia pitäisi olla 1,1-1,4 % ja fosforia 0,9-1,1 %. Koira tarvitsee myös kaliumia, magnesiumia, natriumkloridia, sinkkiä, seleeniä, rautaa jne.
Ihmisten tavoin myös koirat tarvitsevat vitamiinia, joten kuivamuonien kohdalla on tärkeää säilyttää muona säkin ohjeiden mukaisesti. C-vitamiinia muodostuu tutkimusten mukaan tarpeeksi koiran elimistössä. Rasvaliukoisten (A, D, K ja E) vitamiinien kohdalla kannattaa muistaa, että ne eivät poistu elimistöstä virtsan mukana ja voivat näin aiheuttaa yliannostuksen. Lisävitamiinien antamista kannattaakin harkita tarkkaan, sillä yleensä kuivamuonissa vitamiineja on riittävästi.
Jokainen koira on aina yksilö. Aktiivisten koirien ravinnontarve on erilainen kuin kotikoirien. Metsästyskaudella hirvikoiran ravinnontarve on erilainen kuin lepokaudella. Nykypäivänä on valtavasti ylipainoisia koiria, joiden ravinnontarve on jälleen erilainen kuin normaalipainoisella koiralla. Oman koiran hyvinvointia kannattaa tarkkailla; ulosteen laatu ja määrä (on kuitenkin terveellistä, että ulostetta tulee, eikä tule pyrkiä siihen, että maahan tupsahtaa isoltakin koiralta vain pieni kikkare). Ihon ja turkin hyvinvointia kannattaa myös pitää silmällä sekä tietysti oksentelua ja ripulointia.
Otan enemmän kuin mielelläni lukijoilta kommentteja vastaan kommenttilootaan.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Treffailua
Viime lauantaina päästiin pitkästä aikaa Muston ja Sallin kanssa mettälenkille. Pakkasta oli hurjasti, mutta eihän lapinkoirat siitä välitä. Meno oli villiä ja railakasta. Saiva yllätti allekirjoittaneen hyvällä tottelevaisuudellaan, saapi tuosta eläimestä näköjään toisinaan olla ylpeäkin!
 |
| Hammaskaluston tarkistus |
 |
| Mustien koirien maastoon sulautuminen |
 |
| Lumiturpaseni |
Kaikki kuvat: Emma Penttinen
Maanantaina käytiin tapaamassa Raiku-herraa koirapuistossa. Ihanaa, kuinka hienosti tyypit on tulleet juttuun alusta asti! Tyypeillä oli taas ihan omat juttunsa, eikä puistossa piipahtanut villakoira oikein ymmärtänyt laphalaissii. Vauhtia riitti, sekä tietysti painiskelua. Raiku on oikein kiltti nuori mies, eikä suuremmin edes innostu Saivan naiseudesta, joten turhat nylkyttelyt jäi minimiin. Tapaamme Raikua siis varmasti taas uudemmankin kerran, kenties silloin jopa olisi sen verran hyvä ilma, että kaveruksista saisi kuviakin.
torstai 13. tammikuuta 2011
Hyvää matkaa Pepi
Ilmassa on haikea tunnelma. Pepi chihuahuamme - tuo kovia kokenut ja ongelmallinen, mutta rakastettava pikkukaveri - sai eilen aamulla rajuja epileptisiä kohtauksia, jotka taukosivat vain lyhyiksi hetkiksi ja jatkuivat uudestaan. Lääkkeet eivät tehonneet, eikä mitään muuta ollut enää tehtävissä, kuin päästää toinen menemään. Suru ja kaipuu on suuri, kun nuori koira, jonka hyvä elämä oli vasta aluillaan, joutui lähtemään varhain ja niin rajulla tavalla.
En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikossa,
olen valon välke aallokossa,
olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
- Eino Leino
Pepi
26.11.2007 - 12.1.2011
maanantai 10. tammikuuta 2011
Tamminäyttely 2011
Sunnuntaina 9.1. kävimme Saivan kanssa Kajaanin Tamminäyttelyssä. Oltiin jo aikaisin paikalla, mutta onneksi seurana oli siskotyttö Kuura (T. Camomilla). Pienen alkupörinän (S pörisi) jälkeen tytöt pienimuotoisesti painiskelivat ja köllöttelivät vieretysten. Kiitos Kuuralle ja emännälleen seurasta!
Kehässä näkyi Kuuran lisäksi muitakin sukulaisia. Saivan veli Ransu (T. Cummitus) pyörähti myös kehässä sekä Saivan pikkuserkku Tulettaren Diiva, jolla on vallan mainiot korvat ja joka pärjäsi tosi hienosti.
Esiintyminen meni tosi nätisti, Saiva jaksoi olla reippaana vaikka kehän alkaminen venähtikin ja odottelu alkoi väsyttää. Muutenkin olen ylpeä pikkulikasta kaikin puolin, ei säikkynyt hallin ääniäkään yhtään. Seuraavassa näyttelyssä odotan kyllä mielenkiinnolla tuomarin arviota Saivan liikkeistä, sillä tällä kertaa niissä ei ollut mitään vikaa - edellisillä kerroilla liian ahdas takaa. Joka tapauksessa tuomarina oli Paavo Mattila ja tätä mieltä hän oli Saippusesta.
"Kaunis nuori narttu. Kuono-osa voisi olla hieman lyhyempi. Hyvä ilme ja kaula. Sopusuht. runko. Hyvät raajat. Hyvä turkki ja häntä. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."
Käyttäytymisen arviointiin tuli rasti "rodunomainen lähestyttäessä" -kohtaan.
Lopputulos siis JUN ERI3. Eli erinomainen ja junnunarttujen kolmas.
Kuvia lisäilen jahka niitä jostain ilmaantuu.
Kehässä näkyi Kuuran lisäksi muitakin sukulaisia. Saivan veli Ransu (T. Cummitus) pyörähti myös kehässä sekä Saivan pikkuserkku Tulettaren Diiva, jolla on vallan mainiot korvat ja joka pärjäsi tosi hienosti.
Esiintyminen meni tosi nätisti, Saiva jaksoi olla reippaana vaikka kehän alkaminen venähtikin ja odottelu alkoi väsyttää. Muutenkin olen ylpeä pikkulikasta kaikin puolin, ei säikkynyt hallin ääniäkään yhtään. Seuraavassa näyttelyssä odotan kyllä mielenkiinnolla tuomarin arviota Saivan liikkeistä, sillä tällä kertaa niissä ei ollut mitään vikaa - edellisillä kerroilla liian ahdas takaa. Joka tapauksessa tuomarina oli Paavo Mattila ja tätä mieltä hän oli Saippusesta.
"Kaunis nuori narttu. Kuono-osa voisi olla hieman lyhyempi. Hyvä ilme ja kaula. Sopusuht. runko. Hyvät raajat. Hyvä turkki ja häntä. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."
Käyttäytymisen arviointiin tuli rasti "rodunomainen lähestyttäessä" -kohtaan.
Lopputulos siis JUN ERI3. Eli erinomainen ja junnunarttujen kolmas.
Kuvia lisäilen jahka niitä jostain ilmaantuu.
Jännittävä viikonloppu Kajaanissa
Kajaanin reissumme alkoi perjantai-iltana, kun pääsimme koulukaverini kyydissä Oulusta tänne itäisempään Suomeen. Matkatoverina Saivalla oli pieni labradori-saksanmetsästysterrieripentu, josta tulee (toivottavasti) isona tullikoira. Eevi oli erittäin energinen matkaseuralainen ja taisi Saivan mielestä jo olla vähän rasittavakin. Meidän likka kun tykkää olla autossa iisisti, mutta varsinkin alkumatkasta pikkukaveri roikkui poskista ja hyppi päälle ja mitähän kaikkea takapenkillä lieneekään tapahtunut. S kyllä oli nätisti ja tauollakin muisti, että kyseessä oli vasta vauva, joten pörinää ei kuulunut vaikka leikkivätkin innokkaasti.
Kajaanissa vastassa olikin sitten tuttuun tapaan Myssla ja Kleppa. Saiva oli tervetullut leikkitoveri ja - kuten aiemminkin - likka jaksoi leikittää molempia islantilaisia. Eka yönä rauhoittuminen oli vaikeaa, kaverit rupesivat nukkumaan, mutta Saiva tassutteli pitkin kämppää. Eipä emäntäkään sen paremmin saanut unen päästä kiinni, liekö Saikkuli aistinut minunkin univaikeuteni ja reagoinut niihin.
Lauantaina allekirjoittanut lähti Kajaanin Tamminäyttelyyn talkoolaiseksi ja issikoiden emäntä koppasi Mysslan ja pikkusiskonsa mukaansa ja lähti kohti junior handleria. Saiva ja Kleppa jäivät naapurin vahdittaviksi noin tunniksi, mutta olivat vain vetäneet unta palloon.
Sunnuntaina lähdettiinkin Saivan kanssa kohti tämän vuoden ensimmäistä näyttelyä, siitä lisää erillisessä postauksessa. Saivan osalta Kajaanin reissu päättyikin tällä kertaa jo tähän, sillä tyttö ei voinut jäädä koulupäivieni ajaksi kaverini asuntoon, kuten ennen. Klepalla on ollut jotain pientä häikkää yksinolojen kanssa, joten ymmärrettävästi kaverini ei halunnut tässä vaiheessa kolmatta koiraa aiheuttamaan lisähämminkiä.
Saiva sai kyydin pallohallilta Ouluun Eetun ja Moskun ihmiseltä, suuri kiitos! Matka oli mennyt ilmeisen hyvin, tyttö taisikin olla hyvin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Nyt likka on herran hellässä huomassa Oulussa, kun minä majailen täällä vielä perjantaihin.
Kuvia ei valitettavasti tullut räpsittyä tällä kertaa.
Kajaanissa vastassa olikin sitten tuttuun tapaan Myssla ja Kleppa. Saiva oli tervetullut leikkitoveri ja - kuten aiemminkin - likka jaksoi leikittää molempia islantilaisia. Eka yönä rauhoittuminen oli vaikeaa, kaverit rupesivat nukkumaan, mutta Saiva tassutteli pitkin kämppää. Eipä emäntäkään sen paremmin saanut unen päästä kiinni, liekö Saikkuli aistinut minunkin univaikeuteni ja reagoinut niihin.
Lauantaina allekirjoittanut lähti Kajaanin Tamminäyttelyyn talkoolaiseksi ja issikoiden emäntä koppasi Mysslan ja pikkusiskonsa mukaansa ja lähti kohti junior handleria. Saiva ja Kleppa jäivät naapurin vahdittaviksi noin tunniksi, mutta olivat vain vetäneet unta palloon.
Sunnuntaina lähdettiinkin Saivan kanssa kohti tämän vuoden ensimmäistä näyttelyä, siitä lisää erillisessä postauksessa. Saivan osalta Kajaanin reissu päättyikin tällä kertaa jo tähän, sillä tyttö ei voinut jäädä koulupäivieni ajaksi kaverini asuntoon, kuten ennen. Klepalla on ollut jotain pientä häikkää yksinolojen kanssa, joten ymmärrettävästi kaverini ei halunnut tässä vaiheessa kolmatta koiraa aiheuttamaan lisähämminkiä.
Saiva sai kyydin pallohallilta Ouluun Eetun ja Moskun ihmiseltä, suuri kiitos! Matka oli mennyt ilmeisen hyvin, tyttö taisikin olla hyvin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Nyt likka on herran hellässä huomassa Oulussa, kun minä majailen täällä vielä perjantaihin.
Kuvia ei valitettavasti tullut räpsittyä tällä kertaa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Vuoden 2011 suunnitelmointia
Vuosi vaihtui, mutta kujeet jatkuu entisellään. Pilviset päivät ovat saaneet emännän pitämään kameran laukussa, joten toivottelemme blogin lukijoille hyvää tätä vuotta vanhan kuvan kera. Kuva on siis viime vuodelta, päätähtönen on kuvassa kutakuinkin puolen vuoden ikäinen pikkukersa.
Rakettien pauke ei turhia pikkulikkaa säikytellyt tänäkään vuonna. Muutama eka paukahdus piti sisätiloissa kuunnella korvia höristellen ja päätä käännellen, mutta sitten asia ei enää kiinnostanut. Pahimpaan paukutteluaikaan makkarista kantautui tyytyväisen koiran unimurina ja -vuhahdukset.
Kävimme kymmenen aikaan illalla lenkillä, eikä ulkosallakaan Saiva huolehtinut turhia. Kauempana räsähteleviin raketteihin suhtautui ennemmin uteliaasti kuin pelokkaasti. Vain muutama lähempänä ikävästi vingahtanut ja räsähtänyt paukku sai tyypin näyttämään hieman huolestuneelta, mutta häntä nousi taas terhakkaasti pystyyn kun alettiin herran kanssa potkiskelemaan jäämöykkyä.
Suunnitelmia
Viime vuonna suunnitelmissa oli lähinnä vain tutustua tähän pieneen pörröön, luoda toimiva suhde ja saada perustottelevaisuus hyvälle mallille. Agilityn alkeiskurssi oli harkinnassa jo vuonna 2010, mutta se siirtyy tämän vuoden suunnitelmiin. Perustottis on suht hyvin hallinnassa. Murkkuikä vähän toki vaikutti/vaikuttaa asiaan, mutta suurempia ongelmia ei tällä rintamalla ole. Tietyt asiat pitää muistaa ennen kuin Saivan jättää yksin kotiin ja luoksetuloja varmistetaan hyvillä herkuilla ja kivoilla leikeillä. Toisten koirien ohitukset vapaana ollessa ovat vielä harjoituksen alla.
Tämä vuosi starttaa näyttelyrintamalla jo ensi viikolla, kun suuntaamme Tamminäyttelyyn Kajaaniin. Jos emäntä saa kerättyä rahaa niin piipahdamme luultavasti myös Tornion ryhmänäyttelyssä. Keväällä/kesällä käymme mahdollisesti parissa muussa lähistöllä olevassa näyttelyssä, katsotaan sitä sitten. Loppuvuotta en ole vielä edes ajatellut.
Agikurssille olisi kiva päästä, mutta sekin riippuu emännän rahatilanteesta. Tärkeämpänä pidän kuitenkin terveystarkkeja, joihin pitäisi pikkuhiljaa suunnata. Lonkka-, kyynärkuvaukset, silmä- ja polvitarkit siis etusijalla ja sen jälkeen harkitsemme tuota agiliitelyä. Muuten harrastusrintamalla taidamme pysyä kotikutoisissa ohjelmissa: kunhan lumet sulavat palaamme jäljen ja verijäljen pariin. Esineruutua voitaisiin kokeilla, mutta siihen pitää ensin tutustua tarkemmin. Pikkutemppuja harjoittelemme ympäri vuoden, ne piristävät sekä meidän ihmisten että koiran arkea. Koiratanssi kiinnostaisi myös ja olemmekin muutamia temppuja harjoittelemassa parasta aikaa. Luultavimmin tämäkin harrastus tosin jää tämmöiseksi omaksi iloksi humputteluksi.
Muston ja Sallin emäntä heitti aiemmin ilmoille ajatuksen josko pakkaisimme kevättalvesta koirat autoon ja hurauttaisimme poroja tapaamaan. Idea kuulosti vallan mainiolta, mutta on tosiaan vasta ajatusvaiheessa. Saa nähdä miten siinä käy, mutta mielellään kävisimme poroja paimentamassa.
Tapaamme tietysti koirakavereita samaan malliin kuin ennenkin ja tutustumme toivottavasti uusiinkin! Saiva kun on oikein iloinen ja sosiaalinen pikkukakara.
Rakettien pauke ei turhia pikkulikkaa säikytellyt tänäkään vuonna. Muutama eka paukahdus piti sisätiloissa kuunnella korvia höristellen ja päätä käännellen, mutta sitten asia ei enää kiinnostanut. Pahimpaan paukutteluaikaan makkarista kantautui tyytyväisen koiran unimurina ja -vuhahdukset.
Kävimme kymmenen aikaan illalla lenkillä, eikä ulkosallakaan Saiva huolehtinut turhia. Kauempana räsähteleviin raketteihin suhtautui ennemmin uteliaasti kuin pelokkaasti. Vain muutama lähempänä ikävästi vingahtanut ja räsähtänyt paukku sai tyypin näyttämään hieman huolestuneelta, mutta häntä nousi taas terhakkaasti pystyyn kun alettiin herran kanssa potkiskelemaan jäämöykkyä.
Suunnitelmia
Viime vuonna suunnitelmissa oli lähinnä vain tutustua tähän pieneen pörröön, luoda toimiva suhde ja saada perustottelevaisuus hyvälle mallille. Agilityn alkeiskurssi oli harkinnassa jo vuonna 2010, mutta se siirtyy tämän vuoden suunnitelmiin. Perustottis on suht hyvin hallinnassa. Murkkuikä vähän toki vaikutti/vaikuttaa asiaan, mutta suurempia ongelmia ei tällä rintamalla ole. Tietyt asiat pitää muistaa ennen kuin Saivan jättää yksin kotiin ja luoksetuloja varmistetaan hyvillä herkuilla ja kivoilla leikeillä. Toisten koirien ohitukset vapaana ollessa ovat vielä harjoituksen alla.
Tämä vuosi starttaa näyttelyrintamalla jo ensi viikolla, kun suuntaamme Tamminäyttelyyn Kajaaniin. Jos emäntä saa kerättyä rahaa niin piipahdamme luultavasti myös Tornion ryhmänäyttelyssä. Keväällä/kesällä käymme mahdollisesti parissa muussa lähistöllä olevassa näyttelyssä, katsotaan sitä sitten. Loppuvuotta en ole vielä edes ajatellut.
Agikurssille olisi kiva päästä, mutta sekin riippuu emännän rahatilanteesta. Tärkeämpänä pidän kuitenkin terveystarkkeja, joihin pitäisi pikkuhiljaa suunnata. Lonkka-, kyynärkuvaukset, silmä- ja polvitarkit siis etusijalla ja sen jälkeen harkitsemme tuota agiliitelyä. Muuten harrastusrintamalla taidamme pysyä kotikutoisissa ohjelmissa: kunhan lumet sulavat palaamme jäljen ja verijäljen pariin. Esineruutua voitaisiin kokeilla, mutta siihen pitää ensin tutustua tarkemmin. Pikkutemppuja harjoittelemme ympäri vuoden, ne piristävät sekä meidän ihmisten että koiran arkea. Koiratanssi kiinnostaisi myös ja olemmekin muutamia temppuja harjoittelemassa parasta aikaa. Luultavimmin tämäkin harrastus tosin jää tämmöiseksi omaksi iloksi humputteluksi.
Muston ja Sallin emäntä heitti aiemmin ilmoille ajatuksen josko pakkaisimme kevättalvesta koirat autoon ja hurauttaisimme poroja tapaamaan. Idea kuulosti vallan mainiolta, mutta on tosiaan vasta ajatusvaiheessa. Saa nähdä miten siinä käy, mutta mielellään kävisimme poroja paimentamassa.
Tapaamme tietysti koirakavereita samaan malliin kuin ennenkin ja tutustumme toivottavasti uusiinkin! Saiva kun on oikein iloinen ja sosiaalinen pikkukakara.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)