Mettäiltiin Mysslan ja omistajansa kanssa tänään. Oli kavereista ihanaa päästä reuhaamaan vapaina ja rauhassa. Sekä tutkimaan talvista luontoa. Vaikka Myssla ensin vähän murahtelikin taas tuolle meidän yli-innokkaalle hulttiolle. Käytiin myös Mysslan ja omistajansa kotona piipahtamassa. Saivasta oli ihanata päästä tutkimaan taas uutta taloutta. Ja siellä oli lapsiakin! Huippua.
Voisi käydä useamminkin yhteisellä rymyämisreissulla, itse kun en tosiaan tunne paikkakunnan metsäreittejä, joissa olisi koiran kanssa turvallista ja rauhallista käydä.
Saivalta on toivottavasti lähdössä viimeinenkin kulmahammas. Sen etupuolelta kun näyttää puhkeavan uusi kulmis, että toivottavasti vanha alkaisi tippua sen tieltä. Tosin näytästää tulevan sen verran hyvästä kohti tuo uusikin että ei purentaan pitäisi vaikuttaa, ainakaan näin maallikon silmin.
Unohtui tuossa joulun vieton yhteydessä mainita, että tapasihan Saiva pari kissaakin ja vauvan. Ja muitakin koiria kuin aikaisemmin mainitut! Käytiin kaverini luona, joka omistaa bernin ja jämtin. Kummankin kanssa tuli hyvin toimeen, eikä iso ukko bernikään säikäyttänyt vaikka ukkeli meinasi välillä unohtaa kokonsa. Saivakin sai rauhassa pihalla reuhata (talo maalla) ja pysyi pihassa vaikka me ihmiset käytiin sisällä kahvilla. Toisen kaverin luona kissojen kanssa oisi ollu mahtijuttu leikkiä, mutta ne eivät oikein lämmenneet ajatukselle. Toinen tekeytyi mahdollisimman pieneksi ja liikkumattomaksi, toinen uhkaili isona ja sähisi. Saiva rauhoittui kuitenkin ja sai haisteltuakin killejä, mutta sitten armahdettiin raukkoja ja laitettiin ne oven taakse piiloon. Loppuvierailun ajan Saiva istuikin oven takana ja piippasi välillä josko pääsisi sisälle.
Vauvasta ei ollut moksiskaan. Toki kävi haistelemassa välillä ja nuolaisi kättä, mutta ei alkanut kiusata tai vastaavaa. Ja vauva oli kirjaimellisesti ratketa riemusta kun Saiva jahtasi palloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti