22.-27.12.

Joulu oli melkoista hulinaa. Nitan, Pepin ja Pilven lisäksi Saivan seurana oli veljeni koira Sani, joka on tavattu viimeksi vuosi sitten, viime jouluna.

Sani on pohjanpystykorvan ja beaglen rakkauden hedelmä. Ikäeroa Saivalla ja Sanilla ei ole kuin muistaakseni puolivuotta - tai sinne päin, joten ongelmia oli ennustettavissa, vaikka Saivanteri hyvin helposti alistuukin. Sani oli heti alusta asti niskavillat pystyssä. Lopulta rauhoittui ja lämpeni Saivan mielistelylle sen verran, että alkoivat leikkiä. Painiskelu meni ihan mukavasti, vähän varautuneita tytöt selvästi tosin olivat. Saiva intoutui sitten tuttuun tapaansa leikkimurisemaan, josta Sani tulistui. Siitähän syntyi sitten totaalinen rähinä ja lopulta olin kiskomassa tyttöjä niskavilloista erilleen. Saivan pidin pienen hetken rauhoittumassa, Sani omalla tahollaan, ennen kuin päästin hieromaan sopua.

Sama toistui useamman kerran, mutta aina saivat sovunkin aikaiseksi. Koko aikaa kaksikko ei keskenään leikkinyt, vaikka aluksi epäilinkin, että Saiva yrittää jatkuvasti houkutella toista leikkiin. Ilmeisesti tappelut rauhoittivat likkaa sen verran, että ajatteli itsekin, että on parempi välillä vaan hengailla. Viimeisinä päivinä ei syntynyt tappeluista, Sani saattoi ärrätä, mutta Saiva ei vastannut haasteeseen. Saiva ei kylläkään missään vaiheessa selkeästi alistunut, joten voisiko olla mahdollista, että S säikähti enemmänkin minun komentamistani? Tiedä en. Sen tosin tiedän, ettei Saiva ole koskaan ollut noin ärhäkkänä. Yllättikin aika mojovasti, kun pisti Sanille niin kovasti hanttiin.

Parhaimmillaan leikki oli oikein mukavaa katseltavaa

Hoooooooosiannaa!

Saivan riemastukseksi Nita oli vaihteeksi leikkisällä tuulella. Kovista pakkasista johtunut ulkoilun vähyys ilmeisesti näkyi meidän aikuisessakin. Jokaisena päivänä Ninnukka taisi intoutua painin pyörteisiin. Sani oli hiukkasen mustasukkainen ja hämmentynytkin, kun N ei leikkinytkään hänen kanssaan. Nita tietysti sitten järkevänä aikuisena komensi Sania, kun toinen tuli viereen haukkumaan ja murraamaan.

Kummityttöäkin nähtiin pitkästä aikaa. Nyt lapsi jo käveli ja jutteli oikein pätevästi. 'Haukku' oli tosi mukava, kovasti silitteli ja taputteli Saikkua, eikä olisi mielellään jättänyt rauhaan. Viileä eteinen oli paikka, jonne S sai mennä rauhaan, eikä sinne ollu pikkutytöllä mitään asiaa. Saiva oli kyllä oikein pätevä tytön kanssa, tosin huomasi kyllä, että halusi aika ajoin omaan rauhaan.

Saiva ja ryppyinen joulukaulus

Saiva näki myös ekaa kertaa elämässään pupuja. Jäniksiähän se on nähnyt, ei tosin sattuneesta syystä kovinkaan läheltä, mutta nyt kävi herran kanssa katsomassa pupuja. Ne oli kuuleman mukaan aika jännittäviä tapauksia. Pupu-rassukoille oli vähän haukahdellutkin. Häkki oli jatkuvasti välissä, jottei toiset aivan järkyty, varsinkin kun toisella on jo reippaasti ikää.

Toinen uusi ja jännittävä - vähemmän kiva - juttu oli robotti-imuri. Saivalla oli sunnuntaina "lepopäivä" eli oli koko päivän herran hoivissa hänen kotonaan. Kävivät kaksistaan tapaamassa herran kaveria, jonka kotona kulki pitkin lattioita mokoma imuri. Jatkuvasti liikkuva, mihinkään reagoimaton rakkine oli suhteellisen huolestuttava ilmestys, eikä Saiva ollut innostunut laisinkaan sellaisesta seuralaisesta.