Sani on pohjanpystykorvan ja beaglen rakkauden hedelmä. Ikäeroa Saivalla ja Sanilla ei ole kuin muistaakseni puolivuotta - tai sinne päin, joten ongelmia oli ennustettavissa, vaikka Saivanteri hyvin helposti alistuukin. Sani oli heti alusta asti niskavillat pystyssä. Lopulta rauhoittui ja lämpeni Saivan mielistelylle sen verran, että alkoivat leikkiä. Painiskelu meni ihan mukavasti, vähän varautuneita tytöt selvästi tosin olivat. Saiva intoutui sitten tuttuun tapaansa leikkimurisemaan, josta Sani tulistui. Siitähän syntyi sitten totaalinen rähinä ja lopulta olin kiskomassa tyttöjä niskavilloista erilleen. Saivan pidin pienen hetken rauhoittumassa, Sani omalla tahollaan, ennen kuin päästin hieromaan sopua.
Sama toistui useamman kerran, mutta aina saivat sovunkin aikaiseksi. Koko aikaa kaksikko ei keskenään leikkinyt, vaikka aluksi epäilinkin, että Saiva yrittää jatkuvasti houkutella toista leikkiin. Ilmeisesti tappelut rauhoittivat likkaa sen verran, että ajatteli itsekin, että on parempi välillä vaan hengailla. Viimeisinä päivinä ei syntynyt tappeluista, Sani saattoi ärrätä, mutta Saiva ei vastannut haasteeseen. Saiva ei kylläkään missään vaiheessa selkeästi alistunut, joten voisiko olla mahdollista, että S säikähti enemmänkin minun komentamistani? Tiedä en. Sen tosin tiedän, ettei Saiva ole koskaan ollut noin ärhäkkänä. Yllättikin aika mojovasti, kun pisti Sanille niin kovasti hanttiin.
Parhaimmillaan leikki oli oikein mukavaa katseltavaa |
Hoooooooosiannaa! |
Kummityttöäkin nähtiin pitkästä aikaa. Nyt lapsi jo käveli ja jutteli oikein pätevästi. 'Haukku' oli tosi mukava, kovasti silitteli ja taputteli Saikkua, eikä olisi mielellään jättänyt rauhaan. Viileä eteinen oli paikka, jonne S sai mennä rauhaan, eikä sinne ollu pikkutytöllä mitään asiaa. Saiva oli kyllä oikein pätevä tytön kanssa, tosin huomasi kyllä, että halusi aika ajoin omaan rauhaan.
Saiva ja ryppyinen joulukaulus |
Toinen uusi ja jännittävä - vähemmän kiva - juttu oli robotti-imuri. Saivalla oli sunnuntaina "lepopäivä" eli oli koko päivän herran hoivissa hänen kotonaan. Kävivät kaksistaan tapaamassa herran kaveria, jonka kotona kulki pitkin lattioita mokoma imuri. Jatkuvasti liikkuva, mihinkään reagoimaton rakkine oli suhteellisen huolestuttava ilmestys, eikä Saiva ollut innostunut laisinkaan sellaisesta seuralaisesta.
5 kommenttia:
Koirillakin nätit jouluasut. :) Me on nähty kesäisin robottiruohonleikkureita ja hetken koiria ihmetytti, että onko ne jotain elävää (eli kiinnostavaa) vai ei.
Hyvä kun yrititte saada Sanista ja Saivasta kavereita useampaan otteeseen.
Ei ihmisetkään aina tule toimeen kaikkien kanssa heti kerralla, niin ei tule kaikki koiratkaan.
Mukavampi aina päättää tapaaminen positiiviseen kuvaan toisesta. :)
leila: Saiva ei pitänyt tuosta Sanin päällä olevasta punaisesta viitasta yhtään, joten pikkusisko kaiveli sitten kaapista tuon kauluksen. :)
quu: Pitihän se yrittää, koska olisi ollut inhottava pitää toinen koira jatkuvasti koiraportin takana yhdessä huoneessa. Tosi juttu, että aina ei voi tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta onneksi tytöt kuitenkin loppujen lopuksi löysivät ainakin suurinpiirtein yhteisen sävelen. :) Toivottavasti näkisivät jatkossa useammin kuin kerran vuodessa, että kaveri pysyisi muistissa.
Kaunis tuo Sani. Muistuttaa sitä japanilaista... hmmm...rotua, jota en nyt saa päähäni. Ulkomuodoltaan siis.
Paljon rapsuja Saivalle ja hyvää & kaunista uuteen vuoteenne!
Kerro ihmeessä jos jossain vaiheessa muistat rodunnimen. :) Yritin nimittäin miettiä mitä muuta kuin pohjanpystykorvaa Sani voisi muistuttaa, mutta en keksinyt tähän hätään.
Oikein iloista tätä vuotta teillekin!
Lähetä kommentti