Syksyn retket osa VIII: Rytivaara ja Teerivaara

Seuraava retkikohteemme oli Rytivaara. Parkkipaikalla saimme kuulla pikkubussin kuljettajalta, että hän odotteli pientä koululaisryhmää saapuvaksi. Olivat yöpyneet varaustuvassa ja tulossa aamulla "sivistyksen pariin". Saatiin kuulla vähän paikallishistoriaakin samalla. Oikein mukava kohtaaminen ja mukava herrasmies. Koululaisryhmäkin tuli heti alkumetreillä vastaan, niin päästiin siitäkin "pahasta". Myöhemmin vastaan tulikin vain iäkäs lapinporokoiraherra omistajapariskunnan kanssa. Likkojen kanssa heidät moikattiinkin, kun olivat niin hellyttävän iloisia kohdatessaan lappalaiskoiria.

Taukopaikkamme löytyi vanhasta pihapiiristä, jonka rakennukset toimivat nyttemmin museona. Löytyi myös tupa yöpymiseen. Kesäaikaan alueella laiduntaa lampaita, nyt ne olivat jo muilla mailla. Monipuolinen reitti oli. Reissun ainoan kuukkelinkin bongasin, mutta en tietenkään ehtinyt ottaa kuvaa, kun olin jo sullonut kameran reppuun.

Mymmeli on niin sievä, nokinenä

Lähtöpäivän aamuna ennätettiin vielä käydä kävelemässä tuore Teerivaaran kierros. Polkua ei vielä varsinaisesti edes ollut, niin uusi reitti kyseessä. Aika vaativaa nousua oli paikoitellen ja löytyi Syötteelle ominaista vanhaa kuusikkoa.

Sitten oli aika kotimatkan ja koko syksyn retkiturneen päätöksen. Taskussa monta kokemusta rikkaampana, muistoja muisteltavaksi, mieli vahvistuneena. Ehkä vielä joskus uudelleen on mahdollisuus vastaavaan reissuiluun, toivon sitä todella. Kiitos Anna, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!