sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Syksyn retket osa II: Utsjoen polulla

Meillä oli vakaa aikomus lähteä rinkkojen kanssa erämaahan tai Norjaan haahuilemaan, mutta kuten aina ennenkin niin mukanamme oli myös huonoa tuuria. Ystävän kinttu vihoitteli, joten pidemmän matkan taivaltaminen raskaan kantamuksen kanssa olisi ollut turhan riskin ottoa. Ja Norjan visiitin vesitti siellä riehunut veriripuli, joka meidän matkamme aikana oli siinä pahimmassa vaiheessa, kun ei ottanut tolkkua, että pääseekö sieltä kohta edes koirat pois maasta jos sinne erehtyy lähtemään. Pohjoisessa sitä ei loppuviimein juuri edes ollut ja oltaisi varmasti selvitty ihan kunnossa pois jne., mutta silloin tilanne oli niin epävarma, että jätettiin sekin vaihtoehto pois.

Jalkauduttiin toki muuallekin kuin kotitunturiin. Käytiin Utsjoella soveltaen geologista polkua. Ei meidän reittivalinta sekään ihan ollut, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Päivä oli pilvinen, mutta melko lämmin silti. Nousussa ainakin tuli hiki. Kovin oli vihreää vielä.





Tulisteltiin ulkosalla, vaikka tuuli kävikin siihen navakasti. Kodassa oli väkeä, joten ihan mieluusti valittiin tämä vaihtoehto. Koirat tietää jo vankkumattomalla kokemuksella mitä tauko merkitsee: makkaraa! Piekanakin nähtiin, kuvaa en minä onneton onnistunut saamaan.










Kotimatkalla pysähdyttiin tankkaamaan vettä pulloihin. Tuossa punaisessa tuvassa kelpaisi asustella.


Ei kommentteja: