sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Lauma fyssarilla

Lauantaina toteutettiin pieni "päivämatka" Siilinjärvelle, kun olin varannut koko poppoolle fysioterapiaan ajan.  Klo 14 lähdettiin ajamaan ja kotona oltiin hieman ennen klo 19, joten ihan hyvä rupeama. Saiva selvästi oli ammattilaisen kosketuksen tarpeessa, mutta muutkin halusin käyttää tsekattavana kun edellisestä käynnistä oli jo melkein kaksi vuotta ja tänä talvena on ollut pitkät ajanjaksot todella liukasta.



Saivaa olen tässä pienesti hieroskellut kotona silloin tällöin ja saanut siltä avattua lavasta pienen jumin. Selässä oli selvästi jotain isompaa ja selkälinjassa alkoikin näkyä köyryyttä. Jumia löytyi lanteen seudulta ja hännäntyvestä, jälkimmäinen olikin selvästi kipeä paikka, kun pää nousi alustalta kun fyssari sitä muovasi. Myös sisäreisistä löytyi kireyttä, mitä en itse ollutkaan hoksannut (note to self, opettelepa tunnustelemaan myös se alue!). Jokaiselle koiralle oli varattu 55 min, mutta Saivan kohdalla meni hieman yli tunti jopa. Uusia jumppavinkkejä ei saatu, samoilla mennään kuin mitä aiemminkin ohjeistettiin tekemään eli: takajalkatarget, sivuaskelet harjanvarren yli sopivalla korkeudella ja muukin astelu varsien yli. Ja jos löytyisi sopiva tasapainolauta, niin sekin olisi ihan näppärä.

Saiva liikkui fyssarin silmään ihan kivasti ja itseasiassa paremmin kuin mitä olisi uskonut, kun sitten lähti koiraa kopeloimaan. Mutta kun tänä aamuna katsoin sitä aamulenkillä niin olihan siinä selvä ero kuitenkin. Rennon näköistä ravia meni ja selkälinjan rentoudessa oli selvä muutos. Saivalla on ensi viikolla aika eläinlääkäriin suun hoitoon niin kysäisen samalla olisiko sille aika aloittaa Cartrophen-kuuri. Fyssari oli vähän sitä mieltä, että kun lonkkien seudulta aristusta löytyi, niin Saiva voisi siitä hyötyä.

Hilpa oli seuraavana vuorossa. Sillä ei lapojen takana ollut mitään mainittavaa, kuten viimeksi mammaloman jälkeen oli, joten se selvästikin oli suoraan tiineysvatsasta johtuvaa kuten silloin jo arveltiin asian olevan. Lanteen seudulta, alaselästä löytyi kireyttä, mitä oli viimeksikin. Se taitaa olla tälle koiralle aika ominainen paikka, ehkä rakenteen takia. Hilpahan peitsaa herkästi silloin kun on kiinni ja nykyisillä lenkkimestoilla se joutuu olemaan enemmän kiinni kuin aiemmin, mikä varmaan osin vaikuttaa tähän. Flexissä se paljon kulkee, mutta monesti se laukkaa hihnan päähän..

Hilpalle saatiin yksi vinkki täsmävenytykseksi ongelmakohtaan, niin otetaan se meidän jumppaohjelmistoon mukaan. En osaa sitä tässä oikein tyhjentävästi selittää (etuosa korokkeella, siitä kurottaen venytys), mutta koitan videoida sen joskus.

Aatu oli vuorossa viimeisenä. Fyssari totesi, että se on kivasti saanut lihasta varsinkin reisiin, mutta selkä on vielä vähän vaiheessa ja toivoi että sinnekin alkaisi vahvuutta tulemaan. Se kun on niin mahoton tavarajuna, että olisi kyllä suotavaa ihan oikeastikin. Ravilenkeillä se jo käy, pitää ensi kesänä uittaa sitä enemmän, josko siitä olisi apua. Aatu oli muuten hyvässä kunnossa, mutta vasen jalka ei alun venyttelyissä noussut niin korkealle kuin oikea. Sitä kireyttä fyssari sitten availi ja olikin arka kohta, kun ihan murina pääsi Potulta. Helpotti kyllä selvästi käsittely ja lopun venyttelyissä ei mitään puolieroa ollut havaittavissa. Aatulla on B/B lonkat ja terveeksi kuvattu selkä, joten suoraa syytä ei siltä osin tälle keksitty. Viime viikolla se juostessaan järven jäällä kyllä jarruttaessaan pyllähti toisen lonkan varaan, kun liukastui, joten se on valistunein arvaus. Oli se sen verran kovan näköinen tärskäys, että muistan ajatelleeni, että onneksi on jo aika varattu fyssarille.

Saivan käytän ehkä ennen kesää vielä toistamiseen huollossa, riippuen nyt vähän miltä sen elo ja olo näytästää. Muut saavat elää elämäänsä ilman fyssaria ellei mitään ihmeellistä tule vastaan.

2 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Koitan kanssa nykyisin säännöllisesti kiikuttaa Wiiman fyssarille, ettei mitään niin ikävää kierrettä ehtisi syntyä kuin missä rumbassa oltiin vuosi sitten polvisirkuksen myötä. Kyllä Wiima oli sitä polvivaivaansa ennenkin fyssarilla käynyt muttei ollenkaan niin suunnitelmallisesti kuin miten nyt koitan homman hoitaa.
Meillä oli koira viimeksi aika hyvässä kunnossa, mutta vakipaikka kireyksille tuntuu olevan lonkan koukistajat, niitä pitäisi arjessa muistaa itsekin Wiimassa venytellä. Selkäosassa sillä on harvoin mitään jumeja, vaikka aina sitä mietin, koska Wiima myös hihnalenkeillä etenkin alkuvaiheessa helposti peitsaa, minun vauhtini on liian hidas. Flexi ja liina on tosiaan perushihnaa parempi meidänkin lenkeillä.

wind-up toy kirjoitti...

Kiva kuulla, etä Wiima voi nykyään hyvin ja säännöllisellä käsittelyllä on hyvä vaste!
Pitäisi oikeasti itsekin huolehtia käynneistä säännöllisemmin, se vaan herkästi unohtuu sillon kun omassa elämässä on suuria muutoksia. Vakikireyksiin tuntuu auttavan vain säännöllinen hieronta/muu käsittely.

Kiitos kommentista muuten, näin somen valtakautena. :)