Saiva on lyhyesti kuvailtuna aika riiviö. Paitsi silloin kun se nukkuu. Tai ollaan juuri tultu kotiin sen oltua yksin. Mutta täytyyhän se myöntää, että kyllä se on vaan niin ihana pieni napero. Ja vaikka se on noin pikkuinen, niin nopeasti se oppii tämmöisiä arkipäivää helpottavia asioita. Ja siitä pitää olla ylypeä!
Ulkoa tullessa Saiva osaa mennä suihkuun (mikäli ovi on auki) ja istahtaa napottamaan oman pyyhkeensä viereen. Tytsy tietää että tassut pitää pyykätä, ettei kämppä likastu. Mikäli tassuja ei jostain kumman syystä pyykätäkään, niin kummastus on suuri. "Mitäs peliä tämä tämmöinen on?" Noh, pakkasilla ei tarvitse pyykätä, jospa Saiva senkin oppisi. On se niin fiksu. Osa syy tämän oppimiseen taitaa tosin piillä siinä, että pyyhkeen kanssa on kiva taistella.
Saiva osaa myös istahtaa, kun sille sanoo odota. Kyllähän siinä ylpeyden hymy hiipii huulille, kun tullaan liikennevaloihin ja Saiva istahtaa odottamaan kuin vanha tekijä. Toisen koiran läsnäolo tosin vaikeuttaa suuresti tätä touhua, kuten tänään huomattiin yhteislenkillä Mysslan ja omistajan kanssa. Mutta kuitenkin. Odota toimii myös silloin, kun tytteli pyytää pissille, mutta juuri sillä sekunnille ei itse heti ehdi paikalle. Sana vain ja Saiva odottaa kiltisti takamuksellaan istuen, että joku suvaitsee hänet pissittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti