lauantai 2. elokuuta 2014

Kotipaikalla

Kolme viikkoa sitten perjantaina hyppäsin koirakaksikon kanssa linja-autoon ja suuntasimme kohti Kainuuta. Hilpa ei ole ennen bussissa muistaakseni matkustanutkaan, mutta hienostihan tuo meni vaikka ensin olisikin halunnut morjestaa vieruspaikkalaiset. Valitsin perimmäisen paikan bussista, jotta saataisiin istua mahdollisimman rauhassa ja sainkin hetkeksi torkahtaa, kun Hipsukin luovutti istuskelun, otti Saivasta mallia ja alkoi makoilemaan.

Bussi saapui Nurmekseen, mistä isoveljeni oli vastassa ja hänen kyydillään päästiin loppumatka mökille (kivaa, kun kotikonnuille ei pääse suorilla julkisilla yhteyksillä). Ei olla koko kesänä mökille asti vielä ehditty ja siitäkös riemu repesi, kun likat pääsivät autosta! Vastassa oli tällainen kaksikko, isä Hippo ja poika Aslakki.

Yö laskeutuu
Poikia vähän pelotti vallan villeiksi heittäytyneet tytöt, mutta S ja H onneksi keskittyivät toistensa jahtaamiseen. Seuraavana aamuna jatkettiin tutustumista rauhallisemmissa merkeissä.


Tilanne vaatii selkeitä eleitä sillon kun toista pelottaa





Saiva hommissa
Ja Hilippa omissa hommissa


Laulukuoro


Katajainen kansa. Eiku..


Kun Kuusamon vieraat olivat jatkaneet matkaansa suunnattiin mekin piipahtamaan kylille hakemaan Nita ja chihut mökille. Perässä tulivat sitten myös veljeni perheineen Sanin kera. Olin positiivisesti yllättynyt, ettei Saiva tällä kertaa kokenut tarpeelliseksi alkaa uhoamaan Sanille. Olisiko sterilointi rauhoittanut Mustasurmaa vai olisiko se aistinut, että Sani oli hieman kipeänä, ken tietää. Hilpa olisi kovasti halunnut olla Sanin kaveri, mutta sai vastaukseksi vain murinaa. Mukavasti vierähti lauantai, koiria oli piha täynnä ja joukon jatkona kummityttökin, joka on kyllä reipas tytsy koirien kanssa. Lauantai-iltana olikin sitten lapsenvahti-homma tiedossa ja olin illan ja osan yöstä kylän pinnassa itkuvahtina. Nukkumaan mentiin kuitenkin mökille, kun halusin olla siellä mahdollisimman paljon.

Pihavahtihommia kylillä


Sani tarkistaa mansikkasatoa
Jäyhä jököttäjä
Minni Hapsiainen
Kummitettava kuivaharjoittelee pelastusliivien käyttöä
Ja maailman paras Nita



Sunnuntai meni pitkälti kylillä. Laiteltiin aamulla mökki kuntoon seuraavaa visiittiä varten ja sitten öhnötettiin kotona välillä torkahdellen loput päivästä ennen Kuopioon lähtöä. Nappasin vanhan ja uskollisen "kirvan" itselleni lainaan ja pärryyteltiin sillä takaisin tänne Savvoon. Pääsen ensi viikolla kesäloman viettoon. Pohjoiseenhan sitä olisi mieli halajanut, mutta niinhän se tuppaa elämässä menemään, että ei mene niin kuin on suunnitellut, joten tällä kertaa otetaan suunnaksi Oulu ja kotipaikka. Tiedossa ystävien, perheen ja kummitettavien tapaamista, mikä ei ole laisinkaan huono vaihtoehto! Josko pohjoiseen pääsisi sitten taas ensi vuonna.

Ei kommentteja: