Pohjoisen reissulla Saiva kehitteli itselleen jonkun taudin (tai sitten söi jotain todella epäilyttävää), johon kuului oksentelua ja löysää vatsaa. Se alkoi ripulilla, jonka laitoin reissaamisen piikkiin, mutta sitten alkoi oksentaminenkin, joka ei kuitenkaan ollut niin jatkuvaa/rajua, että uskalsin odottaa sen puolitoista päivää (?), että päästään "sivistyksen" pariin. Oulussa sitten ensiapuna kokeilin kaurapuuroa, joka pysyikin sisällä, mutta seuraavaa puuroannosta ei halunnut syödä. Sitten tultiinkin jo kotiin ja päätin laittaa Saikkosen canicurille, joka kesti sen kaksi vuorokautta. Seuraavaksi riisiä lihaliemellä yhden päivän ajan, jonka jälkeen laitoin ihan aavistuksen lihaa sekaan, mutta se taas tuli ylös. Tässä vaiheessa soitin eläinlääkäriin (lauantaiaamu) ja yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että syötän ainakin kaksi päivää riisiä ennen kuin laitan lihaa tai i/d-ruokaa sekaan.
Riisi pysyi sisällä, kuten ennenkin, ja nyt Saiva on syönyt jo kolme annosta riisiä lihalla eikä ole oksentanut ja kakkiskin alkaa olla normia. Jej! Koko sairastamisen ajan koira on muuten ollut pirteä, hieman ehkä väsynyt, eikä ole päässyt kuivumaan. Kovasti se on laihtunut, mutta jospa se pääsisi normaaliin painoonsa, kun nyt pikkuhiljaa uskallan antaa vahvempaa sapuskaa.
Hilpa jatkaa itselleen tyypillisiä otteita ja on jatkuvasti jossain pulassa. Vastottain se metsälenkillä suututti ampiaiset ja luulin sen selvinneen säikähdyksellä, mutta parin tunnin päästä kotosalla se alkoi kiljua eikä laskenut toista etusta maahan. Kyytabua ääntä kohti ja jonkun ajan päästä helpotti. Voi voi, mihinhän tuon kanssa vielä joutuu. Verrokkina että Saiva ei ole koskaan tarvinnut kyytablettia (koputan puuta).
Viikonloppuna meillä onkin sitten maisemanvaihdos edessä. Siitäpä lisää sitten tuonnempana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti