Sekalaisia kuulumisia

Hilpa kasvaa kohinalla, aivan mahotonta hommaa! Kohta on tehosterokotusten aika, varasin ajan rokotuksille Kajaaniin, kun täältä perähikiältä ei saa koirille edes passeja, mutta onneksi samalla reissulla saadaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Suunnitelmissa nimittäin käydä allekirjoittaneen entisessä opinahjossa moikkaamassa ainakin kyyttöjä ja tietysti tavataan islanninlammaskoirat Myssla ja Mysslan uusi pikkuveli Kelmi.

On ollut mukava huomata, että Hiippa tahtoo tehdä juttuja mun kanssa, vaikka Saiva sille onkin tärkeä kaveri ja apinoinnin kohde. Tässä eräs ilta jumitin koneella tärkeän (niin tärkeän kuin koirajutut vain voi olla) asian kimpussa, joten Saiva pääsi porukoiden ja muun lauman kanssa hihnalenkille Hilpan jäädessä koisimaan. Saatuani homman lopulta valmiiksi ja tehdessäni lähtöä Hilpan kanssa muu lauma tulikin kotiin samalla oven avauksella. Ajattelin, että eipä pentu nyt sitte malta mihinkään lähteä, mutta muut koirat moikattuaan oli ihan täpöllä lähössä mun kanssa ulkoilemaan. Treenaamiset (luoksetulo, istu, maahan, kontakti, seisominen) menee myös kivasti. Penska on innokas ja ahne ja sitä kiukuttaa vallan mahdottomasti silloin, kun touhuan Saivan kanssa temppuja.

Saivan kanssa ollaan viety pyörähtäminen astetta pidemmälle, eli useampi pyörähtäminen miun pyörähtäessä samalla. Lisäksi ollaan opeteltu pujottelemaan jalkojen välissä samalla, kun mie kävelen eteenpäin. Tämä vaatii vielä melko paljon apuja, mutta kivasti menee jo. Oon tainnu mainitakin, että siirsin tassun antamisen koiratanssihöpsötysten puolelle niin, että Saiva koskettaa tassullaan mun ojentamaa jalkaa. Tää oli helppo juttu ja ollaan saatu siihen hienosti kestoa.

Hihnalenkit menee muuten kivasti. Mutta. Muutama päivä sitten minulla oli molemmat lapinpörröt samaan aikaan aamulenkillä, kun naapurin naapurista syöksähti meitä - ja varsinkin Hilippaa! - kohti saksanpaimenkoira. Tiesin, että ko. talossa mokoma otus asustelee, mutta en osannut aavistellakaan, ettei se pihassa pysyisi. Sakemanni tuli hirveällä rähinällä kohti ja irrotin vaistomaisesti otteeni Hilpan hihnasta, jolloin penikka sinkosi kotipihaan turvaan Saivan jäädessä kiroilemaan sakulle niskakarvat pystyssä. (Toim. huom. Ennen Saiva on hyvinkin pitkälti antanut mun handlata vastaavat tilanteet, mutta ilmeisesti Hilpan läsnäolo ja sakemannin selkeä pyrkiminen pentua kohti, sai sen uinuvan puolustuksen heräämään.) Saku pysähtyikin parin metrin päähän ja jäi siihen louskuttamaan leukojaan. En tiedä oisko se muutenkaan tullu päälle, vai oliko Mustan Surman huuto niin vakuuttavaa, että se nuoren sakemannin pysäytti. Joka tapauksessa kului yllättävän pitkä tovi ennen kuin koiran emäntä tuli tielle huutelemaan koiraansa ja se lähtikin pihaansa kohti, mutta syöksähti vielä takaisin, jolloin Saiva taas aloitti haukkumisen. Emäntä huusi nyt koiraansa tiukemmin ja lopulta se lönkyttelikin hieman vastahakoisesti perille asti. Jossain tässä välissä Hilpa juoksi miun ja Saivan luokse ja haukahti pari kertaa saksanpaimenta kohti. Jäin seuraamaan vielä, ettei saku rynni enää kolmatta kertaa meitä kohti, jolloin sen emäntä kysäisi, että "eihän se ehtiny tehä mitään", juu ei, paitsi henkinen kolaus oli suuri. Hilpan pieni pöhinä on muuttunut haukahteluksi ja Saiva on heti vieraita koiria nähdessään puolustuskannalla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että se ei ole perseillyt hihnassa noin paljoa edes teiniaikoina. Huoh..

On jäänyt myös päivittelemättä, että mitäs se Hiippanen viikko sitten keskiviikkona touhusikaan. Nimittäin keskiviikko-torstaivälinen yö jäi allekirjoittaneella pikkuisen vähäuniseksi (4h), kun siskolla oli jäänyt Nitan koppi auki ja Hilpa takapihalle. Nitalla on nappuloita aina tarjolla ja sen kuppi oli vasta yötä vasten täytetty, joten lopputulos?

Hieman palleroinen pentukoira. Kuvat ei tee oikeutta sille mahalle, mikä sillä oli. Hilpa on muuten kuvassa vesikupin ääressä, se ei todellakaan saanut ruokaa ennen kuin vasta seuraavan päivän iltana, sen verran tuhdissa kunnossa oli mokoma. Arviolta oli vetänyt laikan nappulaa 3-4 dl ja oli syönyt oman iltaruokansa sitä ennen. Paljon varmaan kertoo sekin, että kun mahaa kosketti niin Hips alkoi kiljua. Yö meni tosiaan hyvin levottomasti jatkuvasti paikkaa vaihtaen ja läähättäen. Eikä varmaan oo hirveen kivaa, kun pystyy nukkumaan vain tässä asennossa:

Ja mitäs vielä. Niin, tänään nuoremmat sisarukseni muuttivat opiskelupaikkakunnilleen (ja mie vielä jäin, yhyy), joten talo hiljeni taas ripauksen verran. Porukoilla alkaa myös työt, joten yksinoloharjoitusten toteuttaminen on helpompaa. Viime viikkojen aikana täällä on ollut jatkuvasti joku kotona, mutta nyt asiaan tulee muutos. Yksinolot sekä ihan yksin että Saivan kanssa sujuvat oikein kivasti. Tänään oli Saivan aamulenkin ajan ilmeisesti nukkunut. Ainakin oli hiljaista, kun tultiin takaisin, puruluu oli koskematon eikä huonekalutkaan olleet kärsineet vaurioita.