Yhteiselon opettelua

Kuvausassistentti

Saiva-raasulla on vähän stressinpoikasta. Ei pennun kotiutuminen sitä stressaa eikä ahdista (mitä nyt pitää katsella halveksuen, kun rääpäle pissaa sisälle, hyh!), mutta Pilvi. Niin hellyyttävä kuin Pilvi onkin ihmisten seurassa - täydellinen sylikoira -, niin toisten koirien seurassa juttu on toinen.

Minni vaatii Pilven mielestä suojelua. Varsinkin isoilta koirilta. Ja se stressaa Saikkulia. Saiva ei saisi Pilven mielestä lähestyä Minniä, eikä olla edes samassa huoneessa pennun kanssa. Pilvi pysyttelee jatkuvasti Saivan kannoilla ja pitää huolta, että ehtii väliin mikäli S lähestyy Minniä. Harmittavaa, sillä Saivan ja Pilven suhde oli aiemmin jo niin hyvällä tolalla.

Saiva kilttinä tyyppinä alistuu kohtaloonsa, yrittää olla mahdollisimman rauhoitteleva ja pysyttelee omissa oloissaan. Se on myös normaalia enemmän ollut Nitan kanssa tarhassa, omasta tahdostaan. Jos Pilvi ja pentu ovat eteinen-olohuone-keittiö -akselilla, niin S ei uskalla tulla makuuhuoneesta pois.

Pilveä on komennettu tästä käytöksestä, tietenkin. Viety koiraportin taakse jäähylle ym. Tänään laitoin Minnin hetkeksi päikkäreille Saivan kanssa ja Pilven eri huoneeseen. Tältä järjestely näytti:

Saivan häntä toimii peittona

Tämän hetken tärkein missio miulla onkin, että Pilvi jättäisi Saivan rauhaan. Minni tykkää eniten Pilven seurasta, mutta se suhtautuu yllättävän hyvin myös isompiin koiriin, mikä on erittäin mukava asia. Pilven räyhäävä esimerkki ei tee asialle kuin hallaa, joten nyt otetaankin entistäkin tiukempi kuri kaikenlaisen murinan ja ärinän suhteen. Totta kai harmoninen yhteiselo olisi hyväksi kaikille koirille, mutta kaikista eniten välitän Saivan voinnista, koska se luottaa siihen että minä hoidan tilanteen. Eikä jatkuva toisen koiran pomottelu tee sille hyvää. Ja tietenkin oman koiran hyvinvointi ja stressittömyys on tärkeintä, ja vasta toisena tulevat muut koirat.

Loppukevennykseksi muutama kuva chihulaisista.

Pötikkä ja rääpäle

Kierosilmä