Männä viikonloppuun kuului muutakin kuin Jalostuspäivät. Perjantaina hurautimme bussilla Saivan kanssa Kajaaniin ja sieltä lauantaina Kuopioon, jossa Saiva ja Vanni olivat hoidossa Emman sukulaisten luona. Me tylysti hylkäsimme karvakaksikon sinne, kun kiiruhdimme lappalaiskoirien workshopiin. Mutta olivat kuuleman mukaan osanneet käyttäytyä, tosin epäilen tätä väitettä edelleen valheelliseksi..
Mutta Kajaanissa tapasimme piiiitkästä aikaa Mysslaa. Mysslan ja emäntäihmisen osoite oli vaihtunut sitten viime näkemän, mutta suurempana muutoksena oli se, ettei Kleppaa enää ollut. Pieni mustavalkoinen islantilainen kärsi virtsatie- ja virtsarakkovaivoista, jotka pahenivat, kroonistuivat, eikä kipulääkkeetkään oikein enää auttaneet. Issikoiden emäntä joutui siis tekemään raskaan, mutta oikean, päätöksen ja päästämään Keepun pois. Sinne kivuttomaan paikkaan, jonne jokainen meistä joskus pääsee.
Elämän täytyy kuitenkin jatkua. Surulle täytyy antaa aikaa, mutta pitää antaa mahdollisuus myös iloisille hetkille. Siispä suuntasimme kahden koiran kanssa ulkoilemaan ja päädyimme pellolle.
 |
| Lällislää |
 |
| Vinoutunut lapinkoira |
 |
| Laidunnusta |
 |
| Mysslan nassu |
 |
| Saivan nassu |
 |
| "Vihvihvih!" Puskassa oli jänis |
 |
| Luoksetulo |
1 kommentti:
Saivalla just lapinkoiralle sopiva nassu = luminen. :)
Lähetä kommentti