Rakettien pauke ei turhia pikkulikkaa säikytellyt tänäkään vuonna. Muutama eka paukahdus piti sisätiloissa kuunnella korvia höristellen ja päätä käännellen, mutta sitten asia ei enää kiinnostanut. Pahimpaan paukutteluaikaan makkarista kantautui tyytyväisen koiran unimurina ja -vuhahdukset.
Kävimme kymmenen aikaan illalla lenkillä, eikä ulkosallakaan Saiva huolehtinut turhia. Kauempana räsähteleviin raketteihin suhtautui ennemmin uteliaasti kuin pelokkaasti. Vain muutama lähempänä ikävästi vingahtanut ja räsähtänyt paukku sai tyypin näyttämään hieman huolestuneelta, mutta häntä nousi taas terhakkaasti pystyyn kun alettiin herran kanssa potkiskelemaan jäämöykkyä.
Suunnitelmia
Viime vuonna suunnitelmissa oli lähinnä vain tutustua tähän pieneen pörröön, luoda toimiva suhde ja saada perustottelevaisuus hyvälle mallille. Agilityn alkeiskurssi oli harkinnassa jo vuonna 2010, mutta se siirtyy tämän vuoden suunnitelmiin. Perustottis on suht hyvin hallinnassa. Murkkuikä vähän toki vaikutti/vaikuttaa asiaan, mutta suurempia ongelmia ei tällä rintamalla ole. Tietyt asiat pitää muistaa ennen kuin Saivan jättää yksin kotiin ja luoksetuloja varmistetaan hyvillä herkuilla ja kivoilla leikeillä. Toisten koirien ohitukset vapaana ollessa ovat vielä harjoituksen alla.
Tämä vuosi starttaa näyttelyrintamalla jo ensi viikolla, kun suuntaamme Tamminäyttelyyn Kajaaniin. Jos emäntä saa kerättyä rahaa niin piipahdamme luultavasti myös Tornion ryhmänäyttelyssä. Keväällä/kesällä käymme mahdollisesti parissa muussa lähistöllä olevassa näyttelyssä, katsotaan sitä sitten. Loppuvuotta en ole vielä edes ajatellut.
Agikurssille olisi kiva päästä, mutta sekin riippuu emännän rahatilanteesta. Tärkeämpänä pidän kuitenkin terveystarkkeja, joihin pitäisi pikkuhiljaa suunnata. Lonkka-, kyynärkuvaukset, silmä- ja polvitarkit siis etusijalla ja sen jälkeen harkitsemme tuota agiliitelyä. Muuten harrastusrintamalla taidamme pysyä kotikutoisissa ohjelmissa: kunhan lumet sulavat palaamme jäljen ja verijäljen pariin. Esineruutua voitaisiin kokeilla, mutta siihen pitää ensin tutustua tarkemmin. Pikkutemppuja harjoittelemme ympäri vuoden, ne piristävät sekä meidän ihmisten että koiran arkea. Koiratanssi kiinnostaisi myös ja olemmekin muutamia temppuja harjoittelemassa parasta aikaa. Luultavimmin tämäkin harrastus tosin jää tämmöiseksi omaksi iloksi humputteluksi.
Muston ja Sallin emäntä heitti aiemmin ilmoille ajatuksen josko pakkaisimme kevättalvesta koirat autoon ja hurauttaisimme poroja tapaamaan. Idea kuulosti vallan mainiolta, mutta on tosiaan vasta ajatusvaiheessa. Saa nähdä miten siinä käy, mutta mielellään kävisimme poroja paimentamassa.
Tapaamme tietysti koirakavereita samaan malliin kuin ennenkin ja tutustumme toivottavasti uusiinkin! Saiva kun on oikein iloinen ja sosiaalinen pikkukakara.
2 kommenttia:
Saiva on kyllä rohkea tyttö :) Siskotyttö kävi aina nopsaan kuuden jälkeen tekemässä vaan ne pakolliset hommat ja sitten äkkiä sisälle. Sisällä oli tosin aika rennosti, vaikka pauke kuuluui tännekin.
Ja mukavan kuuloisia suunnitelmia teillä!
Toivottavasti suhtautuminen paukkeeseen pysyykin iisinä. :) Ikävä kuulla, että Kuuralla ei mennyt ihan yhtä hyvin, mutta hyvä juttu, että kuitenkin sisällä osasi ottaa rennommin.
Lähetä kommentti