Viikon tauko seisomisharjoittelusta teki tehtävänsä: perjantaina sain Saivan ensimmäistä kertaa seisomaan juuri niin kuin oli ajatuksena! Tarkoittaen siis sitä, että olen itse kyykyssä sivulla ja pidän häntää selän päällä, koiran nenää namulla ylös ohjaten. Ongelmana tässä on ollut se, että likka tahtoisi syödä namun ennen aikojaan, jolloin tuloksena on, että koira lähtee kävelemään. Eilen seisominen kuitenkin onnistui useamman kerran ja sainpa pari kertaa seisomaan täydellisesti myös illan porukkatreeneissä! Mahtava juttu!
Toinen juttu, mitä joku aika sitten harjoiteltiin oli molempien tassujen antaminen. Toinenhan onnistuu, oikean tassun. Vasen ei heilahda. Nitalle on aikoinaan opettu molempien tassujen antaminen sanoilla "Tassu *läps* - ja toinen *läps*". Saivan kanssa aloitettiin homman opettelu näin: "tassu" ja oikea tassu läpsähti. Sitten sanoin "ja toinen" ja nappasin itse vasemman tassun käteen. Ehkä viitisen kertaa toistettiin tätä ja kokeilin, josko olisi homman tajunnut. Sanoin "tassu" ja pienen miettimisen jälkeen vasen tassu läpsähti käteen. Oikeaa ei kuulunut. Joko Saiva ei tajunnut tai sitten se vaan on liian fiksu. Eipä siinä, homma hautuu hetken ja piakkoin kokeillaan uudelleen.
Ohitukset alkaa mennä meillä myös paremmin. Pariin kolmeen päivään ei ole kuulunut haukahdusta, paitsi joskus jos toinen koira haukkuu. Nyt kun menin kehumaan niin...
Tänä päivänä on kovasti siivottu. Pesin parvekkeelta ikkunat ja hinkkasin lattiankin sieltä puhtaaksi. Saiva on nyt viimeiset kolme tai neljä tuntia siellä pötkötellyt, vaikkei meidän parvekkeelta näe kuin taivasta ja toista kerrostaloa katsella. Siellä tosin on mukavan viileä lattia ja varmaan ulkoa kantautuu mukavia tuoksujakin nenuun.
Huomenna käydään moikkaamassa islantilaisia ja maanantaina lähdetään Kainuuseen. Tarkotus olisi olla viikko kotikotona; siivoan, leivon ja ulkoilutan koiria sekä Saivan kanssa treenaillaan yksinoloa. Täällä ei ole tullut treenattua pitkiä aikoja, koska stressaan tuota yläkerran herkkähermoista, enkä yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä, että sieltä tulisi taas valituksia. Ideana olisikin siis harjoitella pidempiä yksinoloja sekä tarkkailla, milloin haukunta/ulina alkaa JOS alkaa.
2 kommenttia:
Moikka! Olen lukenut blogiasi, sillä itsellänikin on elokuussa syntynyt suomenlapinkoira uros. Meilläkin yritetään harjoitella kovasti tuota yksinoloa, koska sama ongelma kuin teillä, että asumme kerrostalossa ja naapurissa asuu herkkähermoinen mummo. Usein kun lähden kotoa pois jätän musiikin soimaan, koska ääni rauhoittaa koiraa. Meillä haukkuminen ja ulvominen alkaa kun kotoa lähtee, mutta ei tietääkseni kestä kovin kauaa.
Toivottavasti teille ei tule haukkumisesta ongelma! :)
Moi! Kiva kuulla että Saivan metkuiluja seurataan :)
Kaikkialta noita herkkiä mummoja löytyykin.. Mutta hyvä jos ei kuitenkaan haukkuminen/ulvominen ole jatkuvaa! Netistähän löytyy nauhoittavia ohjelmia ja mp3:lla ollaan ite nauhoiteltu.
Saivahan tosiaan aloitti mekastamisen ihan yhtäkkiä, ja juurikin ulvonnalla ja haukulla. Jota seurasi pienimuotoinen tuhoaminen.
Lähetä kommentti