Kesällä on vaikka mitä jahdattavaa

Lämmintä piisaa. Kohta helpottaa, helleviikko lähenee loppuaan. Saivakin varastoi kuumuuden takia energiansa iltaan, jolloin mukavasti viilenee ja sitten iskee virtapiikki. Äsken käytiin ulkoilemassa, rauhallisella temmolla mentiin kuten koko viikko ja katseltiin mm. minigolfaajia aidan raosta (näyttää mukavalle, tuumi likka, miekin tahon tolla pallolla leikkiä). Kämpille selviydyttyämme ajattelin ottaa retkottavasta koiruudesta kuvan.

Mitä helekkaria, taasko se tolla tähtäilee. Antas miun nukkua!

Ehkä se lähtee pois jos en huomaa sitä. Niinhän sekin aina mulle tekee

Saiva on kehittänyt uusia harrastuksia näin kesän myötä. Golfin tarkkailun lisäksi nimittäin. Kimalaisten jahtaaminen. Emäntä ei ole ötökkökammoinen, eikä amppari/kimalaiskammoinen, mutta voisi likka mun mielestä jahdata jotain kivempia öttiäisiä. Vaikka perhosia. Saiva kyllä kokeili jahdata niitäkin, mutta ne on liian lällyjä. Ne ei surise ja pörise kiukuissaan.

Ostin herkkupussukan koulutusnameja varten. Lähinnä lenkkejä ajatellen, kun namut pitää olla ohituksia varten mukana eikä kaikissa kesähousuissa ole taskuja, eikä takkiakaan viitsi mukana raahata. Tuntuu, että muut koirakot antaa meille paljon enemmän tilaa kun housuissa killuu tällainen. Oli muuten aikasta kallis pussukka, isompi olisi lähtenyt halvemmalla, mutta se taas oli niin valtava vyötärölaukku, että sellaista ei jaksa joka lenkillä mukana kantaakaan.
Huomenna Saivan (ja emännän, puhumattakaan isännästä) ekaan näyttelyyn! Jänskättää jo..