Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,
milloin hullu peukalo painaa nappia.
Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyynelen
ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään: ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.
Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.”
- Tommy Tabermann
Saivan kanssa käytiin taas satasen edestä tsekkaamassa klinikalla, että kaikki on kunnossa. Sen läähätys on minusta ollut normaalia raskaampaa ja on juonut enemmän. Keuhkoista ja sydämestä ei kuulunut mitään ja verikokeissa ainoastaan valkosolut oli aavistuksen alhaalla. Ei nähtävästi mitään sen kummempaa siis, ehkä joku virus. Kuvataan keuhkoja jos oireet pahenee, mutta tällä haavaa pyrin saamaan pohjavillan mahdollisimman hyvin irti, että kesä menisi helposti. Saivan hengitysteissä todennäköisesti on tapahtunut vanhenemisen seurauksena sen verran muutosta, että paikat on "löystyneet" ja ääntä kuuluu herkemmin. Lisääntyneen juomisen voi selittää, että koira tuntee herkemmin janoa koska läähättää enemmän ja limakalvot kuivuu.
Saiva stressaa jonkin verran noita perheen "ad/hd" -miehiä (ei virallista diagnoosia). Ainahan se on ollut vähän herkkä runoilijasielu, mutta on se vähän muuttunutkin. Etuhampaillaan se ei saa poimittua esim. mustikoita pensaasta vaikka nuorempana sai. Sen turkkiin tulee enemmän ja enemmän valkoisia karvoja. Mieleltään se on yhtä virkeä kuin ennenkin, joten toivon että meillä on vielä yhteistä aikaa.
Hilpakin vanhenee, mutta eihän se vielä onneksi seniori ole. Kävimme kuusikon laidalla kuvailemassa ilta-auringon valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti