perjantai 17. helmikuuta 2012

Hyvästi Sykerö

Sain tänään suru-uutisen: poikakani Sykerö on nukkunut pois. Sen jalat alkoivat pettää alta ja ruokahalu hiipui, joten pitkäkorvan oli aika lähteä.

Kesä 2005, nuori poika
Sykerö tuli meille keväällä 2005 siskonsa Rumpalin kanssa. Rumpali nukkui pois tammikuussa 2010, Rumpsukkaisen muistokirjoitus löytyy blogin uumenista.

Sykerö sai nimensä tohtori Sykerön mukaan, lempinimenä toimi Sykke. Molempien pupusten piti olla tyttöjä, mutta myöhemmin paljastuikin, että Sykke oli poika, joten se leikattiin. Leikkauksen jälkeen se kärsi jonkin verran pidätyskyvyn puutteesta, mutta se silti yritti aina parhaansa sisäsiisteyden suhteen. Monet kerrat juostiin pitkäkorvien perässä, kun ne olivat kaivaneet tiensä ulos ulkoilutarhasta (Sykke kaivoi, Rumpali piti jöötä). Rumpali pinkoi aina naapureiden pihoille maailmaa tutkimaan, mutta Sykke jäi omaan pihapiiriin hengailemaan. Sykerö oli pupuista se, joka kerjäsi ihmisiltä huomiota. Se saattoi hypätä syliin ja nautti silityksistä. Siinä missä Rumpali oli ahne justiina, Sykke oli laiha poika.

Kun kesällä 2008 muutin Ouluun, en enää ollut pupuja hoitamassa (niiden hoito oli pääosin mun vastuulla). Seuraavana vuonna jänöset siirtyivätkin asumaan veljeni kihlatun lapsuuskotiin lampaiden, vuohien, kanojen ja muiden pupujen pariin. Poden edelleen huonoa omaatuntoa, kun en voinut kaneja ottaa mukaani Ouluun, mutta eihän tunteissani sinänsä ole mitään järkeä, sillä molemmat olivat varmasti onnellisia maaseudulla, jossa oli paljon tilaa loikkia ja niitä hoidettiin lämmöllä. Rumpalin kuoleman jälkeen Sykerölle jäi onneksi toinen pupukaveri ja sainkin toisinaan kuulla terveisiä, kuinka onnellinen Sykke oli Liinu-tyttökaverinsa kanssa.

Mutta tänään oli sitten Sykerön vuoro lähteä. Hyvää matkaa, me tapaamme jälleen.

 Sykerö kevät 2005-17.2.2012

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.

2 kommenttia:

leila kirjoitti...

Osanotot. Ymmärrän haikeuden siitä, että jouduit aikanaan kaneista luopumaan, mutta onneksi ne vielä koiriakin vähemmän miettivät ihmishoitajiaan.

wind-up toy kirjoitti...

Kiitos osanotoista. Kyllä molemmilla pupseille oli hyvä elämä, se lämmittää.