Ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä tälle syksyä mökillä käymään, tosin saatetaan ehtiä vielä tämän jälkeenkin. Lauantaina ajeltiin aamupäivästä tänne Kainuun perukoille ja me Saivan kanssa suunnattiin mökille herran jäädessä katsomaan pesäpallofinaalia. Lauantaina käytiin ihan vain mökkitietä pitkin käveleksimässä ja Saiva sai taas olla pihalla pitkälle iltaan asti. Likka nauttii niin kovin ulkoilmasta. Tosin siinä vaiheessa, kun tuli pilkkopimeä ja kaikki muut olivat jo sisällä, niin piti Saivankin tulla kurkkimaan ikkunan taakse, että saisiko hänkin tulla sisälle lauman sekaan.
Sunnuntaina hurruuteltiin veneellä saareen. Kainuun korvessa liikkuu paljon metsäpeuroja ja niiden jälkiä on aina saaressakin. Yleensä ne ehtivät alta pois, kun kuulevat veneen rantautuvan, mutta mikä lie hitaus niihin iskenyt nyt. Saiva löysi heti niiden jäljet ja sai vainun. Vilkaisi meikäläistä siinä vaiheessa ja kun en komentanut luokse niin pinkaisi vauhtiin. Meni muutama minuutti ja alkoi kuulua kimeää haukuntaa. Saivahan se siellä. En kutsunut luokse, kun ei se olisi kuitenkaan kuullut, kun haukku tuntui kuuluvan toiselta puolelta saarta. Sitten läksi Nita Saivan haukun innostamana. Ja Nitallahan toki on metsästyskoirana hieman eri tavoitteet kuin Saivalla. Luultavasti Ninnukka siis pilasi Saivan paimennuksen ja ajoi peurat uimasille viereiselle saarelle. Näitä tapahtumia emme siis nähneet, mutta päättelimme peurojen jälkien ja koirien haukun perusteella. Niin ja kun tokka oli hajalla niin Saiva tuli reippaasti emännän luokse oikein iloinen virne naamallaan. Olihan tyyppi päässyt tekemään sitä, mistä poropaimen eniten nauttii.
Nyt ollaankin sitten Kajaanissa. Eilen illalla tultiin tänne Mysslan ja Klepan kotiin ja vauhtia on riittänyt kiitettävästi. Tänään allekirjoittaneella on vapaapäivä ja sitten käyn opiskelemassa kolme päivää. Katsotaan sitten, että lähdetäänkö vielä käymään Pohjois-Karjalassa mummolassa vai suuntaammeko perjantaina takaisin Ouluun.
Polvitilanteesta sen verran, että Saiva on nyt muutamana päivänä saanut Aptuksen Glyco-Flexiä. Sain pienen näytepussin lähiapteekistamme, kun siellä ei oikein muita nivelvalmisteita hyllyssä ollut. Noissa on se huono puoli, että niissä on paljon turhia ainesosia ja ne on tehty muka nameiksi, mutta näyttävät maistuvan melkoisen pahalle. Nuo "herkut" eivät riitä enää moneksi päiväksi, joten kävin ostamassa Arthroflexiä, joka on laadukkaamman oloista tavaraa kuin Glyco-Flex, mutta halvempaa kuin Cartivet. Harmillisesti noita nivelvalmisteita löytyy todella huonosti, joten Arthroflex on nestemäisessä muodossa ja täten jouduin maksamaan tyhjästä, sillä valmiste sisältää tärkeiden ainesosien lisäksi paljon vettä. Noh, tuo riittää kuitenkin joksikin aikaa ja sen jälkeen syötän Saivalle luultavasti joko Arthroflexiä tai Cartivetia jauheena.
Akuutissa eläintenhoitaja suositteli Saivalle lääkeruokia niveliä tukemaan, eli siis kuivamuonia, joissa on jo valmiiksi kondroitiinisulfaattia ja glukosamiinia, perustellen asiaa lähinnä sillä, ettei minun tarvitse maksaa erikseen laadukkaasta kuivamuonasta ja lisäravinteesta eli nivelvalmisteesta. Hänen antamiaan esitteitä tutkittuani totesin kuitenkin järkevämmäksi syöttää Saivalle hyväksi havaitsemaani Brit Carea liha yms. lisukkeineen kera nivelvalmisteen kuin omasta mielestäni laadultaan heikompaa lääkeruokaa. Kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinin lisäksi nivelten hyvinvoinnille on hyväksi metioniini, jota on jo valmiiksi ainakin osassa kuivamuonista. Lisäksi omega-3 ja -6 ovat hyväksi, ja niitä saa erinäisistä öljyistä.
Yritän tänään varata Saivalle ajan toiselle eläinlääkärille. En ollenkaan epäile terveystarkastuksen tehneen eläinlääkärin ammattitaitoa, mutta haluan kuitenkin, että polvet tutkii myös lääkäri, joka on Oulun seudulla pätevin tilannetta arvioimaan. Katsotaan sitten, että minkä tuomion hän antaa leikkaustarpeen suhteen. Joka tapauksessahan tässä alkaa säästöurakka, kun polvileikkaukset eivät ole halvimmasta päästä eikä sitä koskaan tiedä, lasahtaako polvet viiden vuoden päästä vai vaikkapa ensi kuussa. Samalla kysäisen ell:ltä, että mikä olisi paras nivelvalmiste, Cartivet, Arthroflex vai kenties MSM-jauhe vai jokin muu.
Edelleenkään Saiva ei oireile polviaan mitenkään, kuten ei ole oireillut näinä kahtena elinvuotenaankaan. Pitäisikin kuvata videolle, että hekin, jotka eivät ole Saivaa livenä nähneet, näkisivät tuon liikettä, vauhtia ja ketteryyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti