Uusia juttuja ja uudistuksia

Sain Saivan kasvattajalta vähän lisämatskua tuonne Suku-sivulle, käykeehän vilkaisemassa. Sinne tuli kuvat Saikkulin Neve-äidistä, Isla-siskosta ja Milo-veljestä, sekä jokaisesta näistä myös luonnekuvausta. Kiitos kasvikselle!

Neve-äippä. Kuva: Minna S.

Linkkivinkit hyppäsivät tuosta blogin vasemmasta reunasta tuonne yläpalkkiin, sinne lisäsin myös muutaman uuden kiinnostavan linkin koulutuksesta ja terveysjuttuja. Keräilen sinne luultavasti lähiaikoina lisääkin mielenkiintoisia linkkejä.

Blogi saattaapi tässä myös muuttua takaisin kaksipalstaiseksi, jos vain osaan säätää tämän kanssa. Ähäkutti.

Likkakaksikko

Eilen käytiin Niuniun kanssa jäällä. Myräkän jälkeen olikin aika mielenkiintoista, kun paikoitellen upposi persaustaan myöten hankeen. Onneksi löytyi myös paikka, johon tuuli oli puhaltanut vain ohuen kerroksen lunta, niin likatkin pystyivät keskittymään riehumiseen uppoamisen sijaan.

Niuniu sievänä

Saiva taas urakalla komensi Niuta leikkiin

Ja sai tahtonsa läpi

Mutta osaa Niuniukin haukkua!

Pikkumusta pisti kuitenkin paremmaksi.. ja emäntä oli nolona

Yhdessä katseltiin pilkkijöitä

Puuaineksen silppuaminen on myös yhteinen harrastus

Kahteen pekkaan luonnistuu myös kaivaminen

Sekä ennen kaikkea painituokio!

Hali?

Niu väistelee? Kai?

Kotimatka metsän kautta

Kaikki kuvat Elina S. Kiitos kuvalainasta ja lenkkiseurasta! Olipahan muuten tyytyväinen koiralapsi loppupäivän.

Aika rientää

Saiva-likka täyttää piakkoin jo kaksi ja puoli. Iso tyttö jo, henkistäkin kasvua on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa. Tyyppi osaa rauhoittua ja pääsääntöisesti käyttäytyä. Emäntääkin useimmiten muistaa kuunnella. Energinen ja iloinen se on edelleen, eikä toivottavasti koskaan noita piirteitä kadotakaan.

Tallilla ollaan hengailtu koko tämä kuukausi, vielä ensi viikko ollaan siellä ennen kuukauden taukoa. Saiva nauttii täysillä ulkoilun täyteisistä päivistä ja hyvästä koiraseurasta. Tallilla on vakiokaverina Musto ja Salli, mutta joka päivä siellä näkyy muitakin koiria mm. seropeja, tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria, australianpaimenkoiria..

Onpa Saiva muistanut paimentaakin hevosia. Suurimman osan ajasta se antaa kavioeläinten olla rauhassa, mutta jos tarhoissa riehutaan niin Saikkonen kyllä äänekkäästi moiseen puuttuu. Onpa pikkumusta saanut kerran kaviostakin, pikkuponi oli päässyt karkuteille ja S meni sitä komentamaan (kuten kunnon paimenkoiran kuuluukin), mutta ponillapa on enemmän luonnetta kuin äkkäseltään luulisi. Onneksi koiralla oli refleksit kohdillaan eikä pikkuruisesta ponista kovin kovaa monotusta lähde. Josko Saikku muistaisi pitää jatkossa paremmin etäisyyttä.

Juoksujakin pikkuhiljaa tehdään, eiköhän nuo huhti-toukokuun vaihteessa ala mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Mutta sitä ennen käydään Kajaanissa kolmen viikon verran. Tai no, Saiva on luultavasti mukana vain viikon tai max. kahden verran. Ainakin ensimmäisen viikon saa olla herran kanssa täällä kämpillä.

Olen aloittanut peruutuksen opettamisen. Parin pikkutreenipätkän verran ollaan vasta opeteltu, mutta asia alkaa valjeta Saivalle. Naksuttimen avulla opetellaan. Ensin kävelin Saivaa kohti ja naksautin, kun muutti painon taakse tai otti askeleen taaksepäin. Nyt ottaa jo pari askelta taakse. Apuja vähennän pikkuhiljaa (en enää kävele niin reippaasti kohti, ja lopulta vain nojaan koiraa päin). Josko pakittaminen lisäisi tietoisuutta takapäästä.